Bensa käryää Le Mansissa...
Käsiini lankesi dvd:nä Luc Bessonin ja Luis-Pascal Couvelairen käsikirjoittama "Michel Vaillant" eli internationaalisti "24 Hours – The Story of Michel Vaillant" (2003). Vanhana Zoom- ja SuperPokkari-lukijana innostuin toki tsekkaamaan, miten Jean Gratonin jämeräleukaiset sarjakuvasankarit, MV ja jenkki Steve Warson kiidättävät ikonisia mekaanisia vauhtipelejään elokuvan nykytehosteiden turbobuustilla.
Ne jotka muistavat Vaillantin raivokkaat kisat, ilahtunevat uutisesta, että sankariemme vanhat vainoojat, kierojen Wangien Leader-talli on palannut tyttären johtamana paholaisenpunaisilla autoillaan haastamaan (ja sabotoimaan) puhdasaatteisten Vaillantien ralli- ja rata-autoja.
Leffa on sitä lajia, joka saa ylemmyydentuntoiset leffakriitikot käyttämään ahdasmielisesti termiä "sarjakuvamainen." Jopa Rennyn "Driven" on realistisempi moottoriurheilun action-buustaus. Eihän tämä kenenkään älyä tai yleissivistystä kohenna, mutta pärinää, pauketta ja metallinrypytystä on riittämiin. Hahmot ovat pakostakin elävämpiä kuin sarjakuvassa, jossa ihmiset ja masiinat näyttivät samalla kulmikkaalla ilmeettömyydellä piirretyiltä.
Nimiroolissa on Breillatin "Romance X:n" intohimoton poikaystävä ja Warson on "Taistelutoverien" Shifty. Pisimmälle on päässyt naiskuski Diane Kruger eli "Troijan" Helena aka Wicker Parkin ja National Treasuren sydänkäpy.
Pannahinen, kuinka pelästyttivät elokuvan alussa, kun Michel meditoi intiaanishamaanin kanssa – toinen Zoom-sarjan "blueberry"-sekoilu olisi polttanut käämit kunnolla.