Kutosen ratikka taitaa olla ratkaisu, sillä pääsee molempiin systeemeihin. Sillähän sitä pääsi kyllä. Aapo Rapin pylväitä kävi katsomassa parikymmentä ihmistä, vaikka suuri yleisömassa taisi lannistua lukittujen ovien taa. Boolia riitti, kiitokset Aapolle, Terhille, Sarjakuvaseuralle ja Voimalle.
Sarjistapaamiseen Milenkaan ryhmittyi vastavuoroisesti ennätysmäärä, kolmisenkymmentä sarjakuvanystävää. Huisaa riitti vielä Säveleen asti. Erityisen ilahduttavaa oli nähdä valmistumisprosessissa olevia töitä, kuten Lewis Trondheimin ja Ville Rannan yhteisalbbarin ekat sivut, sekä erään toisen maestron luomus "Erotiikan korkeajännitys". Ihmissusinazeja sekä naiskommadoja sairaanhoitajien asuissa (sekä ilman). Raah, raah. Ko. sarjakuvan demonstraatio au naturel olisi voinut jäädä väliin - improvisaatiosuoritus oli aika veltto esitys, mistä kiitos.
