Olen juuri lukemassa Nausicaä:a, tätä uutta, sivukooltaan isompaa seitsemän kirjan painosta. Neloskirjassa painelen parhaillaan. (Isompi sivukoko muuttaa lukukokemuksen täysin: nyt pienimpiinkin ruutuihin pääsee uppoutumaan kunnolla ja tarina avautuu ihan eri tavalla kuin pikkuisia sivuja tihrustettaessa).
Kolmoskirjassa havahduin yhtäkkiä siihen, että piirroksissa tapahtui hienovarainen muutos. Kun rupesin oikein pähkäilemään, mistä se voisi johtua, tulin seuraavaan päätelmään: osa sivuista on piirretty kokonaan lyijykynällä, joka on sitten vain luettu mustana. Olen aika varma asiasta!
Seitsenosaisen painoksen kolmoskirjasta tällaisia sivuja ovat ainakin 36-52. (Alkaa siitä kun Nausicaä on saastuneessa kaivossa ötökön kynsissä). Sen kummankin puolen on terällä tehdyn näköistä jälkeä, mutta nämä näyttävät kyllä lyijäriltä. Katsokaa sivun 36 haparaa taustaviivoitusta. Lyijykynää se on! Edellinen sivuaukeama näyttää ihan erilaiselta, kun tarkasti katsoo.
Tekikö Miyazaki tässä kohtaa teknisen kokeilun, kun animaattorina oli kokeneempi käyttelemään lyijykynää kuin terää? Tussaus näyttää muutenkin olevan sarjan heikoin lenkki - se on suhteessa paljon heikompaa kuin kuvien asettelu ja muu piirrossisältö.
Mutta ei - kun tämä mielessä selasin uudestaan aikaisempia osia, sama toistuu niissäkin paikka paikoin: tarinan alusta asti osa sivuista on tehty eri tavalla.
Tietääkö joku asiasta enemmän? Kertokaa, Pariisin näyttelyn kävijät, oliko siellä Nausicaän originaalisivuja? Miten ne oli tehty?