Hieno albumi tämä neljäs, Hiljainen kuolema, jälleen on.
Ilmeikkäät hahmot toimivat erinomaisesti, mutta väritys on tosiaan minustakin ikävä haalean ja tumman yhdistelmä. Kuvitus vaatisi mielestäni selvästi enemmän väriä, ehkä samanlaista ylitseampuvuutta kuin mitä hahmoihin aina toisinaan livahtaa.
Edelleen toinen osa on mielestäni sarjan paras, ja mahtavat miehet rappiolla -tematiikan – olkoonkin että se sopii sarjan henkeen – soisin seuraavaksi vaihtuvan aivan johonkin toiseen.