Huh, huh, että olikin jäänyt hassu opus väliin, kun en aiemmin ollut Paholaisen morsianta lukenut. Eihän tämän kohderyhmä ole perinteiset sarjakuvaharrastajat, mutta välikös sillä, en minä tätä sarjakuvana lukenutkaan.
Pikku krapulassa tämä oli parempaa kuin sopivaa lukemista. Jussi Lammen paholaishahmon ihmetellessä miksi hänelle uhrattiin pelkkä pää toi ensimmäiset röhönaurut. Toinen repeäminen tapahtui tatuointipaikan näytekirjaa selatessa. Nauru karehti aivan liipasimella siinä välissäkin, vaikka tietenkin koko hommasta putosi pohja, kun pääjuoni katkesi jo jo puolivälin jälkeen ja homma meni haahuiluksi.
Tyylitietoisen korni teos, joka on merkittävästi mukana tulevaa soundtrackia parempi. Hatunnosto ilmeisestä työtä karttamattomasta asenteesta!