ylimääräiset, viivan reunassa olevat rasteripisteet ei näy (mutta ne on siellä, kun katsoo luupilla), näyttävät tukkoisilta.
Veikkaan että syy on se että kun nuo rasteripisteet paksuntavat jokaista viivaa hiukan, lopputulos on se, että kuva näyttää siltä kuin painoväriä olisi lurahtanut liikaa. Kaikki valkoiset alueet on hiukan pienentyneet. Ei hyvä.
Uskon vakaasti, että Raymond ei piirtänyt Pagan Leen silmää noin umpeen. Ihan varmaan originaalissa (ja kunnolla toteutetussa painotuotteessa) on valkoista joukossa, ylimääräiset rasteripisteet ovat tukkineet valkoisen alueen. Lopputulos on tukkoinen ja ruma.
Ilmiö tunnetaan painoissa hyvin. Sen nimi on
pisteen kasvu. Se johtuu sanomalehtipaperin ominaisuuksista. Jos siis nämä alkuperäiset mustat rasteripisteet on siitä kirjasta skannattu (1 bittisinä) ja
jos ne painettaisiin sellaisinaan, niiden koko kasvaisi muutaman kymmenen prosenttia. Tuo ei kuulosta paljolta, mutta valitettavasti se silti erottuu selvästi, varsinkin kun painoväri on musta.
Se että
rasteroitunut jälki on rasteroitu vielä uudelleen (sen jälkeen kun tekstaus on liitetty mukaan) huonontaa ja tukkii viivaa entisestään. Pisteenkasvu taitaa myös tehdä tepposensa sanomalehtipaperilla, siinä missä kiiltävällä paperilla tukkeutuminen olisi ollut maltillisempaa.
Tässä vaiheessa (skannauksen jälkeen) olisi kuitenkin nähdäkseni ollut mahdollisuus yrittää päästä hieman eroon alkuperäisestä rasterista ja "keventää jälkeä". Valitettavasti mikään digitaalikikka ei kuitenkaan muuta huonoa viivaa hyväksi ja alkuperäiseen loistoonsa (mistä olikin jo puhetta Barksin koottujen tiimoilta puhetta).
Koska tämä kämmääminen loppuu: ...
Luulisi, että nyt on jo saatu harjoitella digitaalisen matskun kanssa ihan tarpeeksi ja kantapään kautta opittu.
Oletkohan nyt turhan hätäinen. Vastahan tuota on reilut 15 vuotta harjoiteltu.
Vakavammin puhuen, ehkä on niin että kun automatiikkaa on joka paikassa niin paljon, niin siihen on alettu luottaa vähän liikaakin. Jokaisen sukupolven (ja taittajan/graafikon) on ilmeisesti saatava oppia asia juurikin kantapään kautta. Kaikkia ei ehkä edes kiinnosta oppia?
Tyrijöiden puolustukseksi pitää vielä sanoa, että tuo originaalin vikahan (liian monta bittiä pikselissä) ei näy vielä näytöllä. Se ilmestyy vasta kun "yksibittinen painoväri", musta otetaan mukaan prosessiin. Toki asian voi aina tarkistaa kuvasta ennen painamista tai kehittää työskentelyprosessin joka minimoi tämän virhemahdollisuuden, mutta se on ilmeisesti se asia, joka on liikaa pyydetty tässä hektisessä maailmassa. Painotuotteet tehdään kaikki samalla meiningillä: valokuvien ehdoilla. Muu, kuten skarppi piirrosviiva koeteaan ilmeisesti monessa paikassa ylilaaduksi tai muuten vain turhaksi hifistelyksi?!
