Luettuani aikanaan Shanghai Ladyn tragedian, tuntui kuin olisi lukenut ainakin tasan kahden 110 sivuisen pokkarin verran. Jos ei ylikin sitä. Niin tapahtumarikas ja tiivistunnelmainen tarina, vaikka sivuja tällä tarinalla taisi olla vain sen 181s. Siis reilusti vajaa kahden pokkarin verran. Kait se on ainakin osittain kirjoittajasta kiinni.
Toki totta sekin, että pidemmillä tarinoilla, yli 2 lehden pituisilla seikkailuilla olisi myös aikaa elää. Kyllä sellaisiakin tarinoita mielestäni Tex Willerin perussarjaan edelleen tarvittaisiin enemmän. Niinkuin on joskus muinoinkin ollut. Jonkinlainen höllennys tarinoiden pituusrajoituksiin olisi jo paikallaan. Tarinat voisivat hyvinkin olla välillä joskus vaikka sen vajaa kaksi pokkaria, niin ei tarvisi täyttää aina ruutuja turhilla ja pitkitetyillä ampumis tai hiiviskely kohtauksilla yms. Ja vastaavasti joskus tarinat voisivat olla yli sen kaksi pokkaria, joskus noin kaksi ja puoli, kolme, tai kolme ja puoli yms. Näin hyvin alkavat tarinat eivät loppuisi liian äkkiä.