Koetan nyt lisätä jotain keskusteluun, vaikka täällä kuten reaalimaailmassakin menen sillä aggressiivisen hyökkäävällä linjalla aika usein.
Tämän Jokerissa oli samaa kuin Heath Ledgerin versiossa joka tulee sarjakuvista ja minusta uupui sekä Nicholsonin että Romeron ja Leton luonnehdinnoista: mielisairaus.
Jokeri ei ole hassu eikä hänen mielenterveyden ongelmansa vie toimintakykyä ainoastaan asettaa yhteiskunnan normien ulkopuolella.
Siinä mielessä oli sarjakuvalle uskollinen kuten vaikkapa Gothamkin on.
Toki tämä on sarjakuvien ja sarjakuvaelokuvien harrastajan mielipide johon on helppo liittää "no kun et muita tai genre-elokuvan ulkopuolelta mitään katso" kommentti joka menee päin ****** mutta helpottaa pienien mielten suorittamaa lokerointia.
Elokuvaa kun on koko laaja kirjo, samasta syystä kuin muitakin taidemuotoja (kirjallisuus, musiikki, sarjakuva) : ihmisten kokemukset todellisuudesta ovat eroavia siksi taiteenkin tulee tarjota niitä.
Toimintaelokuvaksi tätä on vaikea minusta kategorioida. Ohjaajaltaan parempiin elokuviin War dogsin ohella kuuluva ja kohu on paljon puhuva.
Meillä ei muun maailman tavoin odotettu sen innoittamana anarkistisiin ja nihilistisiin väkivallantekoihin.
Oikeasti se innoitti ihmisiä tanssimaan katurappusissa.
Mutta faktat ja haluttu narratiivi ovat useimmiten kaksi aivan eri asiaa.
Ei ehkä kuitenkaan parasta viimeiseen kahteentoista vuoteen, yksin tänä vuonna kovia näyttöjä (joista Amundsen ei ole yksi) mutta puoltaa paikkaansa.
Eikä vain lopputuloksen perusteella vaikka taloudellinen mittari tuodaan aina ja kaikkeen, taiteessa halventavana tekijänä kts Scorsese vs Marvel myräkkä Liperissä jossa itse olen eniten samaa mieltä Bruce Campbellin kanssa.
