Sami Nyyssölä

[Balthazar]

Kalevasta huomasin jutunpätkän Sami Nyyssölästä joka saattaa kiinnostaa myös muita.
Itse en ole hänen julkaisujaan lukenut mutta mielenkiinnosta luen vaikka muiden mielipiteitä hänen teoksistaan.
itseäni suomalaisuus tai stereotypiat suomalaisista eivät kauheasti kiinnosta mutta täytyy koittaa päästä selailemaan teosta/teoksia jossain.
Jutun lopussa kerrotaan että häneltä olisi tulossa uusi scifi-aiheinen sarjakuva-albumi "Hiilijalanjälkeen jääneet" joka ainakin itseäni kiinnostaa.

Linkki juttuun: Oululainen sar­ja­ku­van­te­ki­jä Sami Nyyssölä ammentaa ste­reo­ty­piois­ta

[Curtvile]

Lukaisin illan vilakassa Sami Nyyssölän Olet mitä luetsarjakuvan ymmärtämisen selitys


Ja vaikka olen kohdeyleisöä meinasin lopettaa alkusivuun.

Ei, en sarjakuvasivuihin vaan niitä ennen on vuolasta ylistystä Eero Tarastilta, semiootikko, musiikkitieteen emeritusprofessori helsingin yliopistolta. Ja kuivimman tieteellisen tekstin tuottajalta ikinä. Kyllä minä sen typerän teoksensa tentin läpi mutta opin vihaamaan hänen musiikin teoriaansa.

No teos nojaa pitkälti eksistentiaalisemiotiikkaan. Niin minun tuuriani.
Onneksi joukossa on myös Scott McCloud, Eisner, Platon, Arendt, Heidegger, Huxley, Nietzsche ja Descartes.
Eli myös filosofeja ja tieteentekijöiden kavalkadi.

Onneksi tämä on enemmän McCloud kuin Tarasti, muuten paikalla olisivat vain Osmo A Wiion viestinnän lait.

Teos on juuri sillä tavalla komea kuin graafikolta sopii odottaa. Fonttia myöten mietitty esineenä, kovakantisena ja lähestyttävänä. ( Tosin allekirjoittanut vieroksuu juuri kovakantisia ja niiden " muoto=/>sisältö" välittämää viestiä.
Eli lähtökohtaisesti Nyyssölä oli rakentanut tietosarjakuvanlukijalle koodeja ja merkkejä teosta vastaan.)

Jos joku pitää tätä vaikeaselkoisena siitä ei ole kyse. Nyyssölä tekee töitä ollakseen yleistajuinen ja onnistuu tässä huomattavasti paremmin kuin mainittu emeritusprofessori koskaan tulee onnistumaan.

Yksi oivalluksista joka tätä lukiessa tuli on että McCloudin kirjasta Understanding Comics eli Sarjakuva Näkymätön taide on yli 30 vuotta (1994) ja Making Comics teostaan ei ole koskaan käännetty.
Toinen oivallus oli että Tarastin teoriat toimivat paremmin (mutta eivät hyvin)minun ymmärtämillä merkeillä ( sarjakuva) ja nuottiavaimet tosiaan kuuluvat vain signifiomaan linnunlaulua, muusikoille tai tungettuna minne aurinko ei paista (nudistirantojen ulkopuolella).
( Miten niin kaunoja ei muka voi kantaa yli 33 vuotta? Hyvin voi)

Teoksen anti on että vaikka on hauska sen hauskuus on vakava asia.
Ja pysytään pehmeissä tieteissä luonnontieteitä ainoastaan sivutaan aivan kuin niiden osuus humanismin etenemiselle olisi nollasummapeli tai jopa miinussummapeli. Kulttuurisesti viraalit aivorakenteet pysyvät sitkeästi kiinni mikro- ja makrotasoilla.

Eniten tästä saavat sarjakuvantekijät ja sarjakuvantutkijat. En oleta että menee tavan lukijoilta yli hilseen kahdesta syystä: en oleta heillä olevan hilsettä ja koska ymmärrän eron yleisessä käytössä olevan ilmauksen ja ihmisten moninaisen älykkyyden välillä ( eikä nyt sotketa älykkyyttä aivan eri asioihin kuten koulutustaso, yhteiskuntaluokkia tai sosiaalisuus.)

Sisältää teesejä joihin vastaukseni ei ole teoksen

lukematta lööperiä

eikä edes

viittaatko Härkösen vaiMerdanlööperiin?

vaan siinä missä lähtee omaksumaan sarjakuvan kielioppia ei kuitenkaan lähde opettajien kritiikistä saati arvostele lähteitään.

Siinä mielessä mennään lainatun loppumeemin mukaan että on tämä tavallaan, mutta Barthesia mukaellen lukija ei hyväksy kaikkea väitettyä.

Tällaisia tarvitaan silti lisää. Seuraava olisi tällä aikataululla ..2058?
Mikäli sarjakuvan kielen ymmärtäminen kiinnostaa tämä kannattaa hommata.
Itse kehotan lukemaan paitsi McCloudin ja Eisnerin sekä lähdeluettelossa mainitun Barryn teokset niin myös kotimaiset sivuavat teokset Ahlqvist & Kutilan Piirrä sarjakuvaa, Ilpo Koskelan Uusi Sarjakuvantekijän oppikirja- uudistettu laitos, Reima Mäkisen Mangan Värit( ja Mangan harmaasävyt jos löytyy) sekä Mari Ahokoivun Sarjakuvantekijän opas.

Ja taas kielen puolella olisi Chomskyn ja Pinkerin teokset sekä tietenkin Cambridgen Joyce Bruhn de Garaviton ja John W. Schwieterin toimittama Introducing Linguistics: Theoretical and Applied Approaches joka on englanniksi mutta niin paljon selkeämpi kuin mainittu Tarasti. Joo, Suomen kielen kustannuksella mutta mielen etuna.

Cohn alkoi kiinnostaa tämän myötä kylläkin.
Ihmisenä jolla on lievä lukihärö eivät niinkään haitanneet ne pari lipsahdusta, evoluutiobiologinen kun sisältää kolme o-kirjainta, ei kahta. Mutta tuo ja sivun 85 Dennettin esimerkki menevät oikoluvun piikkiin. ( Siinä kun on merkki enemmän. Välimerkki) ja teknologia auttaa: tätä viestiä kirjoittaessa algoritmi oli oikoluvullaan sitä mieltä että Barryn on kaikista maailman sanoista Nartun. Niin tietenkin on.

Tutustumisen arvoinen teos kumminkin.