Jack Kirbyn New Gods on jäänyt toistuvasti väliin, koska sarjan taustahistoria ennen aikaisine päätöksineen ei rohkaise siihen tarttumaan.
Olen sitä toki vuosien aikana monesti pyöritellyt käsissä, lähinnä kuvia katsellen, ja onhan se melkoisen happoisen oloista materiaalia.
Walter Simonsonin Orion-sarja kuten myös John Byrnen 90-luvun lopussa työstämää Fourth World -kokonaisuutta ei taas oikein tule poimittua, kun aina tuntuu, että pitäisi kuitenkin lukea se Kirbyn aloitus siihen alle.
Aloitin uuden ketjunsa, koska DC puskee kaikenlaista Kirbyn hahmoihin perustuvaa minisarjaa, uusimpana Female Furies. Kummasti näitä ei ole brändätty mihinkään omaan kategoriaansa, vaikka New Gods -hahmot taitavat tässä Rebirth-uudistuksessa olla erillään Teräsmiehistä ja muista.
Toinen tekosyy ketjulle on, että luin Tom Kingin ja Mitch Geradsin 12-osaisen minisarjan Mister Miracle. Jälkimmäinen vastaa väritystä myöten visuaalisesta puolesta, ja sarjan voi yksikantaan totea olevan siltä osin hyvä.
Kingin Marvel-sarja Vision ei kaikista kehuista huolimatta minua kiskaissut mukaansa. Mister Miracleen tartuin varauksella, kun en taas kaikesta ylistyksestä johtuen voinut vastustaa kiusausta. Sarja nousi monelle vuoden paras -listalle, ja siksi jäi mieleen.
Ensimmäinen kolmannes, siis neljä numeroa, on parhautta. Sarjassa on ISO idea, joka on HYVÄ. Jos sarja olisi tällä tasolla kaksitoista numeroa, ulvoisin Kvaakin täyteen ylistysviestejä.
Kuitenkin jo viidennessä alkaa jo hieman herätä levottomuus, että perusideaa venytetään nyt jo liian pitkälle.
Yhdeksännessä numerossa sitä jo kärsimättömänä laskeskelee, että missä mennään kohden finaalia. Finaalia ei koskaan tule. Sarja rullaa siis kaksi kolmannesta joutokäynnillä ja viimeisessä ruudussa vain todetaan, että ehkä tämä vielä jatkuu, stay tuned.
Taas on Matti Näsällä asiaa ja kierrokset kasvavat, mutta mitä virkaa sarjakuvatoimituksella enää nykyään on? Lukeeko näitä kukaan etukäteen? Eihän siinä ole mitään järkeä, että alkunumeroiden pohjalta kirjoitetut "sarjakuvajournojen" kehut lätkäistään kanteen ja sillä se sitten myydään.
On tällä tietysti taiteellinen arvonsa, mutta oliko nyt oikein kokeilla tällaista sepalus auki -lopetusta jossain supersankaritarinassa.
Sarjalle passeli mitta olisi kuusi numeroa ja venytettynäkin korkeintaan kahdeksan. Tällaisessa vielä voisin hyväksyä kirjoittajan ratkaisun. Vedätyksen maku tästä nyt kahdentoista numeron mittaisena väkisin jää.
Aihe: New Gods, Fourth World (Luettu 895 kertaa)