Käsinkirjoitus Suomessa julkaistuissa sarjakuvissa

[meat]

Paljonko 2000-luvulla on ilmestynyt sarjakuvaa, jossa tekstit on kirjoitettu käsin konefontin sijaan? Viittaan ennen kaikkea käännettyihin julkaisuihin, kotimaisten taiteilijoiden (käsinpiirretyt) teokset voidaan varmaan julkaista usein sellaisenaan. Minulla ei ole varsinaisesti mitään tietokoneen käyttöä vastaan — selkeä fontti kun on oletettavasti helppolukuisempi kuin kenenkään käsiala — mutta joissain kirjoissa tai sarjoissa (esimerkiksi Asterix) on käytetty tyyliteltyä fonttia, joka omalla kohdallani laskee kirjan arvoa.

[Reima Mäkinen]

Hyvä kysymys. Ns. viimeinen linnake, Ilta-Sanomatkin luopuu tai on jo luopunut käsintekstauksesta ainakin päivittäisstripeissä.

Kirjoista minulle tulee mieleen joku viimeisin Valerian. Mitenkän oli sen uusimman Corton kanssa? Mikko Huuskohan sai muutama vuosi sitten sarjakuvaneuvoksen arvonimen juuri ansioistaan tekstaajana. Eikös ainakin Egmont lado jo kaikki ja mangathan on myös tavattu latoa. Onko Suuri Kurpitsa tuottanut mitään sitten Komisario Neliön? Sen parasta antia ainakin minulle oli Ilkka Pesämaan tekstaus. Täytyypä tarkistella hyllystä vielä muutama teos...

[meat]

Aloitusviestissä unohtui kysyä, että missä vaiheessa ala alkoi siirtyä tietokonetekstaukseen? Ja käsinkirjoituksen puolesta vielä, että tekijän oma käsiala vahvistaa mielestäni sidettä kuvien ja tekstin välillä.

Katson nuo ylhäällä mainitut, viesteihin lisätyt kuvat aina helpottavat.

[Reima Mäkinen]

Nyt mä tiedän mikä on vahva ehdokas viimeisimmäksi. Krazy Kat -kokoelma (tekstaus: Pesämaa).  
Joo, Corto on näköjään ladottu ja käsin tekstatusta Valerianista ehti kulua jo vuosia aikaa...

Aloitusviestissä unohtui kysyä, että missä vaiheessa ala alkoi siirtyä tietokonetekstaukseen?

Sanoisin että pikemminkin tuo menee kustantamoittain. Onhan se teknisesti ollut mahdollista (lue: helppoa) ja taloudellisesti perusteltuakin jo yli 20 vuotta, mutta jotkut kustantajat, kuten vaikkapa juuri Kurpitsa ja Jalava, ovat halunneet vaalia laatua.

joissain kirjoissa tai sarjoissa (esimerkiksi Asterix) on käytetty tyyliteltyä fonttia, joka omalla kohdallani laskee kirjan arvoa.

Sanoisin että tälle seikalle kustantajat antavat nykyään piut paut. Sama juttu, kun pitäisi valita jotenkin tolkullinen, sarjakuvaan sopiva paperi. No, manga pois lukien tuosta joukosta. Ja kyllä niitä on sangen onnistuneitakin fonttitekstauksia, kuten vaikka uudet Arne Ankat (tekstaus/ladonta Timo Ronkainen).
Ja milloin tuli eka fonttitekstattu käännösalbumi? Siinäpä myös aika vaikea kysymys. Siirtyminen painon koneladonnasta DTP-fonttiin ei välttämättä juuri erotu silmällä. Pitäisi tietää. Mentäiskö tässä Sanoman Akkareiden suuntaan?

[VesaK]

Ada viidakossa on uudempi julkaisu ja myös Pesämaan tekstaama.

Barks-fontti ei toiminut suomeksi, Remppu Aaltoseen palattiin. Asterixin kohdalla on noudatettava alkuperäiskustantajan tahtoa.

Baby Blueseissa oli sarjan suomentaja Vesa Anttosen käsialasta tehty fontti.Entäpä Mämmilä sitten? Siinä fontti on varsin onnistunut, mielestäni.

[Timo Ronkainen]

Barksin vaimo Garé tekstasi niitä myöhempiä tarinoita. Alkaen - - ööh - - jostain 1954-55-56? (ei jaxa näin yösyännä alkaa enää tarkastamaan).

Timo

[Reima Mäkinen]

Ada viidakossa on uudempi julkaisu ja myös Pesämaan tekstaama.

Totta kai, joo. Mutta kyllä tänä aikana korostuu jo se että käsintekstaus on lähinnä kannanotto ja erittäin harvinaista. Tässäkin pienet kustantajat pieteetillä tekemässä kulttuuria isolla K:lla.

[Timo Ronkainen]

Niin, fonttitekstasinhan minä uusimman König-alpparinkin (Pornojuttu). Vilikaskeepa.

Timo