Ruurut peräjulukkaa – Sarjakuvantekijöitä Etelä-Pohjanmaalta

[T.Kokkila]

Alavudella, Taidekeskus Harrissa on esillä eteläpohjalaisia sarjakuvantekijöitä esittelevä näyttely Ruurut peräjulukkaa 3.5.–26.5.2018.

Näyttelyssä on mukana kymmenen tekijää tai tekijäparia, jotka ovat kotoisin nykyisen Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueelta. Tarkalleen ottaen tekijäpareista kahdessa toinen osapuoli on lähtöisin muualta.

Mukana ovat: Mika Ijäs, Timo Kokkila, Maiju Lahti, Jarno Latva-Nikkola, H-P Lehkonen, Matti Nisula, Milla Paloniemi, Hannu Sepponen & Satu Cozens, Arttu & Liisa Seppälä sekä Jaakko Talvitie & Teemu Rajala.

Näyttely koostuu pääasiassa suurista tulosteista, originaaleja on mukana Milla Paloniemeltä, Timo Kokkilalta ja H-P Lehkoselta.

Taidekeskus Harri on auki ti–su klo 12–18.

[T.Kokkila]

Etelä-Pohjanmaalta kotoisin olevia sarjakuvantekijöitä esittelevä näyttely Ruurut peräjulukkaa on nyt hiukan supistetussa muodossa esillä Stadin osaamiskeskuksessa Helsingissä, Teollisuuskatu 23, 3.krs. Näyttely on esillä 27.9.2018 saakka.

Seuraavaksi se siirtyy Seinäjoen kirjastoon lokakuun ajaksi.

[T.Kokkila]

Merkillisellä murresanalla nimetty näyttely Etelä-Pohjanmaalta kotoisin olevista sarjakuvantekijöistä palaa Helsingin harharetken jälkeen juurilleen, eli Seinäjoelle.

Ruurut peräjulukkaa -näyttely on esillä Seinäjoen pääkirjasto Apilassa 2.10.-30.10.2018.

[T.Kokkila]

Seinäjoen kirjastossa lokakuussa 2018 esillä olevaan näyttelyyn liittyen Ylen paikallinen toimittaja kävi tekemässä jutun kun olin pystyttelemässä.

https://yle.fi/uutiset/3-10432669

Vartin juttutuokio tiivistettynä muutamaan riviin on kovin toteava ja tylyltä kuulostava. Varsinkin loppulauseeksi noussut kommentti sarjakuvablogeista on kuulemma herättänyt ihmetystä sarjakuvabloggaajissa, ihan ymmärrettävästi.

Noin menin sanomaan, vaikka tuskin ajattelin että huolimaton lausahdus päätyisi itse juttuun. Selitettäköön sen verran, että ennen sitä keskustelimme mm. siitä miten moni tulee sarjakuvilla toimeen Suomessa, ja onko niitä vaikea saada julkaistavaksi. Siitä oli helppo siirtyä puhumaan sarjakuvablogeista, jollaisen kuka tahansa voi aloittaa ilmaiseksi, mutta jolla sinänsä on (luullakseni) vaikea saada toimeentuloa. Se tuskin on useimmiten edes blogin tarkoitus. Seuraavaksi sitten puhuttiin mm. näyttelyssäkin mukana olevasta Milla Paloniemen Kiroilevasta Siilistä, joka lienee ekoja blogin kautta suosioon ponnahtaneista sarjakuvista Suomessa. Tuskin Siilikään toi ansioita suoraan blogin kautta, mutta sen avulla sitten muuta kautta kyllä.

Nettisivustoille ihan ammatikseen sarjakuvia tekeviä löytyy myös, yksi on mukana näyttelyssäkin. Niitä en tosin sanoisi sarjakuvablogeiksi vaan nettisarjakuviksi. Saatan tietenkin olla termien kanssa hukassakin.

Huvittavasti muuten sanon hiukan aiemmin, että 1980-luvulla olisi ollut vaikea kuvitella että sanomalehden sarjakuvasivulla olisi enemmistö kotimaisia strippejä, kuten nyt on tilanne. Yhtä oikeaan osunut lienee aivopieruni sarjakuvablogeista.