Embroideries (englanniksi aikoinaan luin, eli Pistoista en tiedä mitään) oli sellainen "ihan kiva", minkä johdosta tuli lykättyä Luumukanaan tarttumista...mutta tämähän olikin sitten erinomainen. Suhtautumiseen epäilemättä vaikuttaa se kuinka paljon arvostaa faabelia kerrontamuotona, minä pidän siitä joten pidin tästäkin. Myös epälineaarisuus, sivutarinat ja siirtymiset menneisyyteen ja tulevaisuuteen toimivat hyvin, eivät tuntuneet tarpeettomalta kikkailulta vaan tukivat tarinaa. Ja toki myös se musta huumori.
Piirros on erilaista kuin aiemmin, vaikka yhä voimakkaasti tyylitellään ja yksinkertaistetaan niin tässä ei ole Persepoliin lapsekkuutta tai Pistojen rosoisuutta ja hetkellisyyttä; tämä on kertomus ja näyttää kertomukselta. Jos jossain vaiheessa vielä arvelin että Satrapi saattaa olla yhden hitin ihme, jolla on se yksi suuri tarina kerrottavanaan, niin tämä vakuuttaa että pystyy myös muuhunkin ja seuraaviakin teoksia on siis syytä odottaa innolla.
Sinänsä hassu flashback/yhteys tuli lukiessa mieleen, "tämähän on ihan kuin Flies on the Ceiling" (Love & Rockets -albumisarjan yhdeksäs osa, sekä Jaimen nimitarina Izzystä Meksikossa että Beton surrealistiset pätkät).
