Professor Marston and the Wonder Women

[Reijo Valta]

Season Film Festivalsille on tulossa Angela Robinsonin elokuva Professor Marston and the Wonder Women (2017). Elokuvassa eletään Wonder Womanin syntyaikoja ja -- löyhästi tositapahtumiin perustuen -- tarjotaan selityksiä sarjakuvahahmon alkuvuosien seikkailujen käänteille.

En ole elokuvaa nähnyt, mutta tuntuisi siltä, että tämä saattaisi antaa kokonaan uuden näkökulman sarjakuvan lukemiseen.

Elokuvan esittely festivaalin sivuilla.

[Curtvile]

Season Film Festivalsille on tulossa Angela Robinsonin elokuva Professor Marston and the Wonder Women (2017). Elokuvassa eletään Wonder Womanin syntyaikoja ja -- löyhästi tositapahtumiin perustuen -- tarjotaan selityksiä sarjakuvahahmon alkuvuosien seikkailujen käänteille.

En ole elokuvaa nähnyt, mutta tuntuisi siltä, että tämä saattaisi antaa kokonaan uuden näkökulman sarjakuvan lukemiseen.

Elokuvan esittely festivaalin sivuilla.

en nyt sanoisi että antaa uutta näkökulmaa sarjakuvan lukemiseen tuo lienee perussettiä ja asiakin on melko tuore

[Reijo Valta]

Yritin etsiä onko tästä leffasta keskusteltu, mutta ei tarttunut tuo linkkaamasi tuloksiin.

Hgin Sarjakuvakeskus on järjestänyt arvonnan leffalipuista.

[Curtvile]

haku ei tosiaan aina toimi olihan tuo koko nimelläänkin toisaalla

Sarjakuvaan tutustuneille tuossa lienee vain vähän uutta, Wonder Woman on vähän kuin Slayer= suurin osa ei tiedä niistä mitään paitsi toisen käden tietoa tai sitten ovat HCfaneja.

Sinällään sarjakuvan luomisesta ylipäätään on liian vähän elokuvia.

[JJalonen]

Sinällään sarjakuvan luomisesta ylipäätään on liian vähän elokuvia.

Eipä tässäkään sarjakuvan luomista käsitelty kuin vain sivumennen.

Vapaasti arvioiden 70 prosenttia leffasta käsitteli Marstonin "ménage à trois" -kuvioita. 20 prossaa pyöri valheenpaljastuskoneen, DISC-teorian ja yliopistoelämän ympärillä. Sarjakuva sai loput kymmenen. Pinnallisesti.

"Ei niin tärkeä" piirtäjä H.G. Peter vilahti elokuvassa silmänräpäyksen. Toimittaja Sheldon Mayer jäi kokonaan huomioitta.

Ohjaaja Angela Robinson sanoi haastattelussa, että budjetti ja aikataulut eivät antaneet mahdollisuuksia edeltävien esittelylle, mutta kun ohjaaja myös käsikirjoitti leffan, niin painopisteet ovat kyllä puhtaasti Robinsonia.

Elokuvan pääjuonessa näkyy luonnollisesti ohjaaja-kässääjän HLBT-tausta. Tästä kumpusikin Marstonin perikunnan vastalauseet leffaa kohtaan. Hollywood -tyylillä elokuvassa pompataan sujuvasti kinkyyn lepsotteluun, vaikka historiallisesti ei ole mitään viitteitä, että professori Marstonin elinkumppanit olisivat olleet romanttisessa suhteessa.

No, olihan tuo toisaalta ihan viihdyttävää.

Muutamassa kohdassa mentiin myös puhtaasti draama edellä todellisuus pois päältä. Niin, ja kaikki olivat pirun nättejä.

Ihan katsottava ja varauksella suositeltavakin elokuva Professori M ja WWomen silti oli. Näyttelijät suoriutuvat erinomaisesti rooleissaan, ja tuotanto loi uskottavan ajankuvan.

Oma mielenkiintoni olisi kuitenkin ollut hiukan toisaalla...

[Curtvile]

Eipä tässäkään sarjakuvan luomista käsitelty kuin vain sivumennen.

Pakko kompata joskin se sivumennenkin on paljon enemmän kuin aihetta ylipäätään käsitellään missään elokuvissa.
Ne muut kun ovat lähinnä Slam Dance, artists and models -vaarattomia vakoojia, american splendor, Chasing Amy-Amyn jäljillä sekä Hand-kuristava kauhu... no siinä alkaakin olla koko setti.

Kinkypuoli ei itseä niin häiritse oli se tässä hilpeämmin kuin vaikkapa RAWssa esitetty(ei, ei se kannibalismi) HLBTQ ja taas liiankin hillitty vaikka Duke of Burgundyyn nähden.

[VesaK]

Liian kauniita kuvia ja ihmisiä ja liian vähän spanking and oral sex.

Se HBLTBDGLÖ-kuvioluistelu oli hyvin siivoa, 1960-luvun Batman-telkkasarja on paljon kinkympää. Mutta Gainesin sarjakuvapaja oli huolella luotu ja Marstonin hahmon asenne sarjakuviin kohdillaan. Jäi toki hiplailukohtausten varjoon. Onneksi alkuperäisiä Wonder Woman -sarjakuvia on saatavilla uusintapainoksina, ne ovat hulvattomampia kuin alkupään MADit.

Ansaitsisi toisen osan, jossa näytettäisiin WW:n paluu 1970-luvulta nykypäivään.

[Curtvile]

Liian kauniita kuvia ja ihmisiä ja liian vähän spanking and oral sex.

Se HBLTBDGLÖ-kuvioluistelu oli hyvin siivoa, 1960-luvun Batman-telkkasarja on paljon kinkympää.

Ei kukaan täysipäinen katso 60-luvun Batmania vapaaehtoisestija sen kinky on tasoa nilkkasukat.
Tiedän on joillekin kova fetissi mutten itse välitä.

Ansaitsisi toisen osan, jossa näytettäisiin WW:n paluu 1970-luvulta nykypäivään.

Ei onnistune koska tässäkin on se LGBTQagenda ja vaniljaseksi jolla saadaan sille katsojat, siksi me sarjakuvafanit olemme vähemmistössä.

Se kyllä olisi mielenkiintoinen prosessi nähdä elokuvissa varsinkin Lynda Carter ja aikansa feministinen puolesta vastaan kuvio (joka elää yhä) mukana mutta kun  siihen osuuteen on vaikea tuoda:

Muutamassa kohdassa mentiin myös puhtaasti draama edellä todellisuus pois päältä. Niin, ja kaikki olivat pirun nättejä.

draamaa joo mutta kun se nätteys on siinä... no ehkä joskus sitten kun Fletcher Hanksista on elokuva jossa häntä esittää vuorotellen Tom Hardy ja Johnny Depp.

Silloin sekin on Season-festarilla liki joka päivä mutta kun tämänkin on pessimistinä jo hommanut DVDän eikä luota edes festariyleisöjen leffaetiketin osaamiseen niin jäi väliin

[VesaK]

Marston-elokuva alkaa mukavasti kohtauksella, jossa kerätään ylemmän keskiluokan naapurustosta sarjakuvalehtiä ja sitten poltetaan ne roviolla suuren väkijoukon riemuitessa.
Marston itse katselee tapahtumaa sivummalta melko ilmeettömänä. Se ei ole ihme, sillä sarjakuvarovioita järjestettiin Amerikassa vasta 1948, jolloin ihosyövän viemä tohtori Marston oli jo tukevasti mullan alla. Ehkä kyseessä on hänen haamunsa, joka tuumii että tulipa tehtyä.

Max Gaines värväsi hänet palvelukseensa "kasvatukselliseksi neuvonantajaksi" jo ennen kuin WWomanista oli puhettakaan. Idea hahmosta tuli Elizabethin, Marstonin vihityn vaimon puolelta.

Eikä Marston koskaan joutunut minkään "lasten parhaaksi" -lautakunnan eteen, sellaiset julistivat sarjakuvat pannaan ihan ilman turhia lausuntokierroksia. Ensin tosin kiellettiin "true crime" -sarjikset eikä supereita, myöhemmin sarjakuvien kustantajat perustivat itse Comics Codensa kun alkoi mennä ihan hippaleikiksi.

Mitä tulee muuhun elokuvassa esitettyyn, siitä sopii keskustella perikunnan kanssa. Mutta elokuva on elokuvaa, turha on potkia tutkainta vastaan. Tupakki sentään palaa reippaasti, kuten tuohon aikaan kuuluu. (1940-1970 -luvuilla oli työnantajilla Amerikassa ja muuallakin tapana antaa kartonki savukkeita eläköityville työläisille, ettei tarvinnut maksaa eläkerahoja liian pitkään.)