Ranskannettuja ovat ainakin Kalervo Palsan Kuolema ja intohimo, Harri Pystysen Elämälle kiitos, Heikki Paakkasen Pariisiin... ei kai taas! sekä Kati Kovácsin Pahvilapsi. Oma lukunsa ovat kahden suomalaisen sarjakuvanäyttelyn katalogit, BDFi Angouléme 1988 sekä BD@Fi - Sarjakuva ja moderni teknologia (Arktinen Banaani 2001).
Yksittäisiä strippejä on sitten ranskannettu vaikka kuinka paljon, tunnetuin juttu on Juban näyttely Pariisin Suomi-instituutissa, jossa oli esillä viitisenkymmentä V&W-strippiä. Joonaksen Hirnuakin (ks. Hevoshullu) on ranskannettu, Kari Korhosen Disney-töistä puhumattakaan.
Lisää aiheesta löytyy Sarjainfosta 4/03, Kirsi Kinnusen haastattelu "Sarjakuva nousee vain vankalta pohjalta", s. 16-17.