Haasteen aihe oli kuin räätälöity Tuipalille. Miehen matkakertomuksissa, kuten tässäkin, faktan ja fiktion raja hämärtyy. Ne ovat kuin nykyaikaisia versioita paroni von Münchhausenin seikkailuista, tosin paljon arkisemmassa mittakaavassa. Hahmot ovat jälleen rujoja, mutta nähtävyydet hyvin toteutettuja. Piirustustaitoa on siis olemassa, joten ehkäpä hahmojen karkeus on sittenkin täysin tarkoituksellista.
Tuntuu siltä, että Vergil on miettinyt pitkälle valmiiksi Aavepartionsa vaihtoehtoisen todellisuuden ja vain odottaa sopivia haasteen aiheita ne toteuttaakseen. Piirrosjälki on pelkistetympää kuin tavallisesti, mitä tukee aavepartiotarinoille epätavallisesti koneella toteutetut, mutta selkeät väripinnat. Kakkossivulla jäi epäselväksi, mitä vastaan siellä taistellaan - vai oliko se sittenkin tarkoitus, että sillä ei loppujen lopuksi ole väliä, mitä vastaan taistellaan?
Molemmissa töissä lisäehto marraskuu näkyy, niin kuin pitääkin, tarinoiden ajankohdassa.
Antamissani haasteissa on edelleen samat kaksi osallistujaa, joten voitto vuorottelee heidän välillään. Tällä kertaa valitsen Vergilin voittajaksi, jos vaikka vain kannustaakseni jatkamaan Aavepartion tarinaa edelleen.
Kyllä vähän hymyilyttää, että kuukauden haaste on kärjistynyt meidän samojen tekijöiden piirileikiksi, jossa heittelemme palloa toisillemme. Milläköhän jujulla leikkiin saisi muitakin mukaan?
- Jukka
