Pääsinpä minäkin vihdoin käymään kirjamessuilla torstaina, ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen riitti rahaa vielä näihinkin kinkereihin.
En ajatellut hirveästi kuluttaa, lähinnä oli mielessäni etsiä Kekkosesta kertovia kirjoja ja käydä Antikvariaatti Makedonian ständillä tarjontaa penkomassa. Ohjelmapuolella ei juurikaan mitään kiinnostavaa, mitä nyt Jake Nymanin huomasin aikovan puhua uutuuskirjastaan Kielletyt levyt.
Kävelin suoraan aivan hallin perälle asti, ja sieltä järjestelmällisesti kaikki käytävät läpi, pikkuhiljaa hivuttautuen takaisin sisäänkäyntiä kohti. Tosin Makedonian kohdalla sitten eksyin suunnasta ja sen jälkeen etenemiseni muuttui enempi harhailuksi ja siksakkailuksi. Uskon kuitenkin vähintään vilkaisseeni jokaista ständiä joka siellä oli.
Ensimmäinen osasto josta tuli jotain ostettua oli Makedonia. Siellä oli tarjolla aikamoinen satsi ruotsalaisia BD-käännöksiä, löytyi Tardin Adelea peräti kolmen albumin verran, Pierre Winingerin Nicéphore Vaucanson -sarjan avaus Mysteriet Evergreen, Bourgeonin Les passagers du vent -sarjan neljäs osa... Loiselin La quête de l'oiseau du temps -sarjan ensimmäinen osa löytyi vielä, tosin ei albumina vaan lehdessä nimeltä Casablanca - Serieäventyr för vuxna, numero 9/1987. Albumi on siis tuossa lehdessä ihan kokonaisena vaikkakin kahteen osaan eri puolille lehteä pilkottuna. Siinä välissä saa lukea ensimmäiset 26 sivua Massimo Rotundon kovaksikeitetystä dekkarista Pas de pitié pour le privé vuodelta 1985. Lopussa tarjoillaan vielä Antonio Seguran ja José Ortizin Hombre-sarjaa 15 sivun verran.
Vielä löytyi Pahat unet -Valerian, jonka omistan vihdoinkin nyt myös suomeksi. Mukava yllätys oli huomata, että Zoom Teufeliltä on tullut toinen Siegfried, joten se vielä pinon päälle. Makedonia-hankinnat maksoivat yht. 90 euroa, ei paha tuollaisesta herkkumäärästä.
Toinen ständi josta ostin jotain oli Wanhat kirjat -antikka, josta päätin noukkia mukaani Mika Waltarin Turms kuolemattoman 15 eurolla. Seitsemäs painos, vuodelta 1984. Omistaja oli iäkäs ja liikkui raihnaisesti, mutta jaksoi kovasti kehua ostamani kirjan kuntoa. Puolet hinnasta kuulemma tuli kansipaperin moitteettomasta kunnosta ja siitä että se paperi ylipäätään on tallella. Mies harmitteli miten monet oppivat heittämään nuo kansipaperit roskiin, oli itsekin moiseen sortunut nuorena.
Jep, kävin kaikki mahdolliset osastot läpi, mutta kirosin mielessäni sitä, että Mannerheimista kyllä riittää kirjoja joka paikassa, mutta Kekkosesta ei mitään. Minulla on jo neljä kirjaa Marskista ennestään, enemmän kuin tarpeeksi.
Jaksoin silti kärsivällisesti ja väsymättä etsiä UKK-kirjoja, ja niinhän siinä sitten kävi että viimeisestä vasta löysin etsimäni. Antikvariaatti Salpakirjan ständi oli viimeinen paikka jossa kävin, ja sieltä löytyivät Jukka Seppisen Urho Kekkonen - Suomen johtaja sekä Juhani Suomen Kuningastie yhteensä 15 eurolla. Jess! Siellä oli tarjolla myös Kekkosen 30- ja 40-luvusta kertovat Myrrysmies- ja Vonkamies-kirjat, mutta tyydyin noihin kahteen. Kuningastiekin käsittelee vain vuodet 1950-56, jolloin Kekkonen oli vasta pääministeri ja ulkoministeri, mutta takakansiteksti oli niin hyvä ja lupaava, että mukaan lähti.
Jäin vielä lyhyeksi toviksi kuuntelemaan Jake Nymanin haastattelua, sitten suunnistin hakemaan takkini lähteäkseni ulos. Makedonian antaman ison muovikassin kahvat pettivät jo kirja- ja sarjakuvasaaliin painosta.
Mieleenpainuvin osasto oli Rauman Antiikkikellarilla. Hirveästi wanhoja sanomalehtiä, kellastunutta historiaa jostain 50- ja 60-luvulta. Vanhan painotuotteen haju oli aika voimakas sillä osastolla. Varmasti kirjatkin haisivat, osa kirjoistakin taisi olla tosi vanhoja.