Jos nyt sitten jatkan makuasioista. Minusta parasta jälkeä tarjoilivat Rauhala ja Ruokosenmäki. Myös Koivurinne sai sivuilla 32-36 kuvitettavakseen aika herkullisen kohtauksen. Se toimiikin sitten tosi hienosti.
Tavallaan ymmärrän harmistuksen jos on odottanut muun laista juonta. Vaikka tarina onkin lähtenyt aika mielikuvituksellisten ideoiden pallottelusta, käsikirjoitus vaikuttaa kuitenkin hyvinkinkunnianhimoiselta, ja rakenne mittaansa nähden monimutkaiselta.
Joku voisi sanoa että hahmoja on liikaa (ja siksi ne ehtivät esiintyä vain ohimennen), mutta minä olen vähän sitä mieltä että jos ruutuja olisi ollut käytössä vaikka tuplamäärä, lopputulos olisi ollut paljon nautinnollisempi lukea. Käsis on nyt tehty ikään kuin yhdelle piirtäjälle, mutta kun kunnollista jatkumoa ei kuvituksesta synny, tarinaa on vaikea hahmottaa. Kuvien väliset siirtymät ovat nyt aikamoisia loikkia. Niitä olisi voinut rohkeammin paikata selitysteksteillä. Se kirjoittaminen mitä tuossa näkyy, on kuitenkin hyvää.
Harrastelijamaisinta kirjassa on ladonta. Ja se kyllä vaikuttaa kokonaisvaikutelmaan paljon. En kertakaikkiaan voi ymmärtää joidenkin ihmisten ilmeistä viehtymystä tähän hirvittävään fonttiin, jossa kirjaimet ovat rumia, kirjainvälit mitä sattuu ja riviväli aivan liian suuri. Tekijöiden nimien nostaminen ikää kuin väliotsikoiksi sivujen yläreunaan on myös melko obskuuri ratkaisu.
Mut joo, kansi on hieno ja kirjanen kaiken kaikkiaan parempi kuin mitä Curtvilen arvostelun ja selaamisen perusteella odotin.
Julkaisukooksi kaavailtiin akuankkamalliin B5:ttä. Osa piirtäjistä on näköjään ottanut tämän huomioon, ja niinpä tuo A5 ei tee graffalle aina oikeutta. Toisaalta kässärissä oli kuitenkin todella vähän ruutuja per sivu, niin että B5 koko pelastaa muutaman krouvimmalle linjalle lähteneen piirtäjän. Paljon on noita yhden ruudun sivuja, mikä tietenkin tuo mukaan hieman liikaakin semmoista taidesarjakuvan henkeä.
EDIT: kirjoitusvirheitä
