Hattu päästä, olkaa niin hyvät, meillä on Valaassa käsissämme sarjakuvan mestariteos. Kvaakissa on Valas arvosteltu.
Valas ei ole toisinta vaan se on taideteoksena toiseus siitä, mikä sitä edelsi.
Tämä toiseus on monella tasolla myös Valaassa kaiken läpitunkeva asetelma
Nyt täytyy myönää että en tajua tätä toiseus -sanan merkitytä. Ehkä se johtuu siitä että en tunne "ihmismaantiedettä".
Itse rinnastan käsitteen lähinnä sivullisuuteen ja tuttu on myöskin toiseus siinä merkityksessä kun se esiintyy esimerkiksi rasismin polttoaineena. Tyyliin:
Toiseus ja toiseuttaminen diskurssissa on tutkielman keskeinen kiinnostuksen kohde. Tutkielmassa haetaan vastausta kysymykseen, millaista toiseuttamista maahanmuuttokeskustelussa tapahtuu,Onko tässä siis mennyt sivullisuus ja toiseus menneet arvostelijalta hieman sekaisin? Ymmärrän sen että laivan miehistö (tai kapteeni) voi tuntea itsensä ikään kuin sivulliseksi muusta maailmastaja meiningeistä. Mutta en oikein käsitä kuka heitä toiseuttaisi? Eikös toiseuttaminen kuitenkin edellytä vertailukohdaksi jonkun yleisen normaalin (yhteiskunnan tms.), ei samalla tavalla fyysistä maailmaa kuin syrjäytymisessä, vaan ikään kuin henkisessä ilmapiirissä? Eli kysymys kuuluukin suhteessa mihin kukakin on Valaassa toiseutunut? (Hankala käsite totta tosiaan) Ja ylipäätään voiko edes omin päin toiseutua? Itsehän voi tuntea itsensä kuitenkin sivulliseksi...
Entäs sitten käsitteet toisinto ja toisinta, kriitikko käyttää jälkimmästä ikään kuin toistamisen ja toisinnon välimuotona.
No, tuo on itse teokseen liittymätöntä triviaa, mutta en malttanut olla mainitsematta, kun koko arvostelu perustuu kuitenkin tähän melko hämärään käsitteeseen. Kenties olen kuitenkin ollut jossain kuplassa ja missannut koko käsiteen, tuli nyt vain mieleen...
