Melkein olisin taipuvainen pitämään Klorofylliä ja Sipuleenaa sävykkäämpinä kuin Johannesta ja Pirkaletta, vaikka pidän kovasti myös viimeksi mainitusta. Nuo alkupään J&P:t vaikuttavat vielä aika yksiviivaisia ja jähmeitä, Klorofylli pääsee parempaan vauhtiin heti alusta pitäen.
Clifton on ilmeisesti uponnut englanninkieliseen lukijakuntaan ainakin sen verran, että kustantaja on saanut omansa pois, kun noinkin monta osaa on jo tullut. Hieman yllättävää, jotenkin olisin kuvitellut, ettei aika luutuneilla, joskin kilteillä, stereotyypeillä ratsastava sarja niin innostaisi ainakaan brittejä. Mutta niin ihminen erehtyy.