Sitten väritän RGB-moodissa (koska se on ainoa jossa voin kotona työskennellä) ja jos onnistun paikan löytämään, konvertoitutan CMYKiin. Talletan (4320x6480) CMYK .tif:inä (vastaa siis 600 dpi A4:ää) ja sitten pitäisi olla painolle kelvollista.
Tämä tulee nyt vähän jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin...
Jos teet samaan tiedostoon tussauksen ja värityksen (mitä en suosittele), ei ole mitään hyötyä tehdä 600dpi:nä. Silloin riittää 300dpi. Tai on siitä se hyöty, että jos haluaa irrottaa tussauksen myöhemmin yhteisköntistä, sen saa tallennettua 600dpi:nä, jolloin tussauksen painojälki on parempi. Mutta käytännössä harva painotalo lähtee irrottelemaan mustaa eri tiedostokseen. Itse se on tehtävä. Jos teet tussauksen ja värityksen samaan tiedostoon, kannattaa huolehtia että lopullisessa CMYK-tiedostossa tussiviivanmusta on mustaa eli C0 M0 Y0 K100.
Toistan vielä, etten suosittele värityksen ja tussauksen tekemistä samaan bittikarttatiedostoon, koska tussiviiva joko pikselöityy tai rasteroituu. Pikselöityminen pistää silmään kun musta on C0 M0 Y0 K100 ja resoluutio alhainen. Rasteroituminen taas tapahtuu, kun musta on sekamustaa C69 M69 Y69 K69 tms. Sekä pikselöityminen että rasteroituminen voidaan välttää, kun tussaus ja väritys tehdään eri tiedostoiksi.
Jos puhutaan tussiviivasta, 600 dpi on niukin naukin riittävä pikselöitymättömään tussiviivaan sanomalehtikäytössä. Aikakauslehdessä ja esitteissä (arkkipaino hyvälle paperille) sanoisin että 600dpi jälki ei ole aivan riittävä, vaan suosittelen 900dpi-1200dpi, mikä toki toimii myös sanomalehtikäytössä.
Väritystiedoston tarkkuudeksi riittää 300dpi. Painokäyttöön sopiva CMYK-muunnos, kuvaruutukäyttöön RGB (sRGB).
Nämä erilliset tiedostot (tussaus ja väritys) yhdistetään vektoriohjelmassa tai jollain muulla tavalla. Itse käytän toisaalla selostettua toimintamallia:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1259.msg139337#msg139337