Luettu on nyt tuo mahtipaketti. Kyllä toimi Hex mahtavasti mustavalkoisena, paremmin kuin värillisenä. Miellyttävää oli myös se, että kuvitus oli verraten tasaista kautta linjan, vaikka juuri sillä saralla vaihtuvuus oli melkein suurempi kuin Hexin vihollisten. Eniten kuitenkin hykerrytti alkuperäisen kuvittajan Tony DeZunigan kädenjälki.
Mahtavaa oli myös se, että tarinat tuli luettua oikeassa järjestyksessä (suomijulkaisuthan olivat aikoinaan väärässä järjestyksessä). Kummallista, että Suomessa ei aikoinaan julkaistu sarjan repäisevää aloitusjaksoa

. Nyt oli helppo tarkastella eri käsikirjoittajien tyylejä. John Albano (joka muuten kuoli viime vuonna, RIP!) teki sarjasta aluksi estwoodmaisen mies-ilman-meinneisyyttä tomintaseikkailun. Michael Fleischerin päästyä puikkoihin saaga kasvoi eeppiiin mittoihin hiukan Blueberryn tapaan. Voisi sanoa, että nämä kaksi pääkirjoittajaa tukivat toisiaan mahtavasti. Harmi, että Albanoa ei myöhemmin päästetty Hexiä tekemään. Vai jäiköhän vapaaehtoisesti pois... ?
Mutta ei niin hyvää, etteikö jotain todella huonoakin. Paketti ei todellakaan ollut pelkkää Hexiä. Liki sata viimeistä sivua oli jotain muuta länkkäriä, joka ei kiinnostanut pätkääkään. Ne tarinat oli suunnilleen samoilta tekijöiltä kuin Hexitkin ja ne oli otettu noista samoista all-star westerneistä ja weird western taleista, kuin Hexitkin. Mutta olipa melkoinen antikliimaksi! Samalla se tarkoittaa sitä, että tässä julkaisussa EI päästykään koko weird western tales-kautta loppuun. Viitisen tarinaa jäi odottomaan seuraavaa julkaisua, joka toivottavasti joskus tulee.
Jos tämä Suomeksi tulee, niin toivottavasti tulee ilman noita täytetarinoita!
_________
JEE! SAIN JUURI TIETÄÄ ETTÄ EGMONT JULKAISEEN KYSEISEN EEPOKSEN VIELÄPÄ ILMAN NOITA TURKASEN KYTKYKAUPPATARINOITA.