Walt Simonson EI haise

[Veli Loponen]

Miksei Simonsonilla ole omaa ketjua? Pitäisi olla.

Luin juuri loppuun Simonsonin Star Slammersin. Ennakko-oletukset eivät olleet korkealla jostain syystä. Mutta tää oli hyvä. Simonson tykitti täysillä kuvituksessa ja muutenkin oli ihan kivaa. Vähän tuli tarinankerronnasta mieleen Howard Chaykin.

Simonson on tyyliltään varmaan yksi eurooppalaisimmista amerikkalaista mainstream-supersankaripiirtäjistä. Mun mielestä. Star Slammersin esipuhe selitti myös Simonsonin geometrisuutta piirtäjänä. Enkä enää ihmettele, että suosii John Workmania tekstaajana (siis muutenkin, että Workman on hyvä tekstaaja).

Star Slammers innosti sen verran, että ehkä oikeasti täytyy tuo IDW:n julkaisema Ragnarokkikin lukaista jossain vaiheessa. Joku aika sitten sitä harkitsin, mutta en sitten jaksanut. Simonson kun tyyliltään on sellainen, että nopsaan katottuna näyttää hirveän raskaalta, mutta kun rupeaa lukemaan, niin vetää mukaansa.

Simonsonin tyylissä kiehtoo myös leikittely kirbymäisyydellä. Siis semmoisella anatomian ja realismin kustannuksella dynaamisuuden ja graafisen loistokkuuden hyväksi.

Ja plussana vielä Simonson ja Byrne ovat kavereita. Ei voi olla paha mies.

[Curtvile]

Miksei Simonsonilla ole omaa ketjua? Pitäisi olla.

Ehdottomasti. Simonson on itselle yksi varmoja täkyjä.

tästä olen maininnut ennenkin mutta toisto on YH-äiti(muistaakseni?):

Simonson tykitti täysillä kuvituksessa ja muutenkin oli ihan kivaa. Vähän tuli tarinankerronnasta mieleen Howard Chaykin.

tähän varmaan vaikuttaa että ihan 1970-luvun lopulla Simonson,Chaykin ja Miller jakoivat studion.
Tämän opittuani olen huomannut samoja vaikutteita porukan töissä, ei kopiointia vaan enemmän sitä että studiolla on pyörineet samat referenssikuvat ja sarjikset ja lounastaoilla on juteltu.

Sen lisäksi kaikilla kolmella on selkeimpiä graafisia, liki typologisia tapoja kuvata ääntä sarjakuvissa.
Simonsonsonit Thorit noin esim.

[Veli Loponen]

Joo, tosiaan. Tuo työhuoneen jakaminen on varmasti vaikuttanut. Onhan herroilla yhteneväisyyksiä kuvakerronnassa. Toisaalta onko työhuoneyhteys ollut tässä seuraus vai syy. Esimerkiksi Simonsonilla näyttäisi tietyt kuvakerronnalliset kikat (kuten pikkupikkuruuduiksi jaetut sivut) olevan jo tuolla harrastajasarjoissa. Eli onko taitelijat vain natsanneet yhteen ja siksi ovat päätyneet samaan työhuoneeseen.

Mutta totta, että kukin on omalla tavallaan tyyliltään kovin graafinen ja symbolinen. Jopa karikatyyrinen paikoin, voisi sanoa.

[MTT]

Itsellänikin on tuo Star Slammers lukupinossa. On erittäin varhaista Simonsonia ja se näkyy jäljessä.

Itselleni Simonsonin Thor ja Alien on ne loistavat sarjakuvat. Innolla odotan myös ehkäpä joskus ilmestyvää Galactica AE kirjaa.

[Veli Loponen]

Ei se nyt niin varhaista ole. Ensimmäinen tarina on Marvelin Graphic Novel -sarjaa 80-luvun alusta samoilta ajoilta kuin Thor. Pääosa on 90-luvun puoliväliltä ilmeisesti Malibun kustamana minisarja. Vai lopun ekstroissa on oikeasti varhaista tuotantoa eli alkuperäiset 70-luvun alun (Space) Star Slammersit.
Ihan huippu-Simonsonia on. Elämänsä vedossa etenkin kuvituksellisesti.

[MTT]

Ei se nyt niin varhaista ole. Ensimmäinen tarina on Marvelin Graphic Novel -sarjaa 80-luvun alusta samoilta ajoilta kuin Thor. Pääosa on 90-luvun puoliväliltä ilmeisesti Malibun kustamana minisarja. Vai lopun ekstroissa on oikeasti varhaista tuotantoa eli alkuperäiset 70-luvun alun (Space) Star Slammersit.
Ihan huippu-Simonsonia on. Elämänsä vedossa etenkin kuvituksellisesti.

Ok. Tämä on hyvä tieto. Lukaisin jostain vain että 70-luvun alussa Simonson tuota aloitteli. Hyvä jos on etupäässä sitten parempaa Simonsonia.

[Doc Lomapäivä]

Pistetään Lumoojatar tännekin. Hämmentää Simonsonin dynamiikka, muutamalla viivalla ja painopisteen valinnalla luotu neidolle luonne. Ja eukkohan on läski jos vertaa nykymarveleihin joissa hämähäkkimiehelläkään ei ole luita ollenkaan.

[Darzee]

Jotenkin hämmästyttävän nopeasti Simonson tehosti geometrisyyden ja ääniefektien kaltaisia tyylinsä tavaramerkkejä aloittaessaan Thorin parissa. Vain muutamaa vuotta varhemmin kuvitetuissa Batman- ja Tähtien sota -jutuissa jälki on tunnistettavaa, muttei yhtä omaleimaista. Toisaalta jo näitäkin aiemmissa Manhunter -jutuissa edellä mainitut ominaispiirteet ovat selvemmin esillä kuin vaikkapa Tähtien sodassa. Onkohan näissä ollut jotenkin tiukemmat toimitukselliset ohjeet? Vähän kaukaa haetulta tuntuu, mutta ihmettelen silti.

[Veli Loponen]

Voi olla, että Batmanissa ja Tähtien Sodassa Simonson oli enemmän vaan pelkkä piirtäjä/luonnostelija, kun taas Thoria teki itse (tarina, luonnokset, tussaus), mikä mahdollisti vapaamman ja hallitumman graafisen ulkoasun. Ja eikö Manhunterissakin Simonson ollut mukana juonimassa sitä?
Etenkin Tähtien Sodan kohdalla Simonson vähän jopa latistuu tai peittyy kuvittajana, kun tussaajana on Tom Palmer, joka toki on ansiokas, mutta myös vahvan oman tyylin käyttäjä.

[Darzee]

Voi olla, että Batmanissa ja Tähtien Sodassa Simonson oli enemmän vaan pelkkä piirtäjä/luonnostelija, kun taas Thoria teki itse (tarina, luonnokset, tussaus), mikä mahdollisti vapaamman ja hallitumman graafisen ulkoasun. Ja eikö Manhunterissakin Simonson ollut mukana juonimassa sitä?
Etenkin Tähtien Sodan kohdalla Simonson vähän jopa latistuu tai peittyy kuvittajana, kun tussaajana on Tom Palmer, joka toki on ansiokas, mutta myös vahvan oman tyylin käyttäjä.

Totta joo, tussaustietoja en edes tarkistanut, ja tussaajan vaikutus on tietysti tässä mielessä aika ratkaiseva. Simonsonin 1970-1980 -lukujen taitteen Batmania on suomeksi tullut pari numeroa Batman-klassikoissa 2/1990. Niissä tussaajana on Dick Giordano, jonka viiva ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla pelaa yhteen Simonsonin kanssa, vaikka rautainen ammattimies onkin kyseessä.

Tähtien sodissa harmittaa vähän tuo Simonsonin oman tyylin peittyminen erityisesti avaruuslentokohtauksissa. Kun hän sitten Thorissa, Tekijä-X:ssä ja Ihmenelosissa piirtää avaruuslaivoja, on jälki vaikuttavaa.

[Curtvile]

SImonsonilla on tosiaan oma varma tyyli, ilmava mutta eeppinen.
Tuota sivistyssanaa viljellään usein, ja vielä useammin väärin, mutta Loposen rinnastus Kirbyyn on osuva.
Molemmat(Kirby ja Simonson) ovat mittakaavan ja dynaamisen räjähtävän voiman mestareita.

Paremman termin puuttuessa Simonsonin viiva on ultra-ergonomista, paranneltu steroidiversio BDn ligne clairesta.
Omaan silmään jälkensä on aina ollut "Alex Toth kohtaa Moebiuksen"
Siksi nämä Simonsonin scifistisfanatstiset sarjakuvat, Thor, Orion, Ihmeneloset jne ovatkin itselle mannaa.

[Jyrki Vainio]

Simonson on ollut minulle suurimpia suosikkeja supersankaripiirtäjistä. En ole ihan varma miksi - ainakin se osui itselle juuri oikeaan ikään, mutta sen jälkeenkin olen sen dynaamisesta viivasta jollain tavalla aina vaikuttunut, kerta toisensa jälkeen.

Simonson nimeää itse yhdeksi omaksi suosikikseen Modesty Blaisen Jim Holdawayn. Sitten kun sen huomaa, niin yhteys tosiaan on jopa aika ilmeinen.

[Jarkko Sikiö]

The Comics Journal on viime kuussa fiilistellyt Waltin Ihmenelosia.

Olen nuo joskus aikanaan luullut lukeneeni puhki, mutta tuon perusteella on varmaan joku päivä syytä lukea ne ihan uusin (vanhoin) silmin.