Omaa festarointiani leimasivat ulkomaankieliset sarjakuvat sekä järjetön törsääminen. Laskin, että lopputilanne sarjishankintojen suhteen oli 27-16 vieraskielisten hyväksi. Löytyi Sfarin ja Trondheimin Donjonia englanniksi, ja ranskaksi Druillet'ta, F'murrria ja Lauzieria. Terje Nordbergin ja Arild Midthunin Troldungen Trøfle vaikutti tarpeeksi kiinnostavalta peikkosarjakuvalta jotta siihen saattoi vitosen uhrata. Ruotsinkielinen Caza-albumi Mardrömmarnas stad oli mainio löytö - sitä tulen äimistelemään vielä monen monituiset kerrat. Bild & Bubblas stora seriebok taas esittelee sekalaisen joukon tähtiä: Milton Caniff, Claire Bretecher, Richard Corben, Frank Robbins, Alan Moore, F'Murrr, Winsor McCay, Joakim Pirinen ja Milo Manara. On siellä Hämähäkkimiestäkin. Vielä löytyi Frankaa ruotsiksi albumillisen verran - uusi tuttavuus meikäläiselle.
Pelkään kuitenkin, että aiheutin itselleni tulevan henk. koht. konkurssin viimeistään ahnehdittuani 15 Ameriikan MAD-lehteä vuosilta 1957-1972 yhteishintaan 130 euroa. Ei ehkä olisi pitänyt antaa periksi sille houkutukselle. No, eiköhän tästä selvitä kuitenkin.
Hauskaa oli selata eestinkielistä Daltonin muoria ("See olen mina, mammi! Sinu pisipoju!") ja ruotsalaista James Fjong -kokoomaa. Niiden kohdalla ei kuitenkaan syntynyt ostopäätöstä.
Uutuuksista Buddy Longway oli pakkohankinta, lisäksi ostin Hiltusen Praedorin, Nimettömien hautojen maan ja Keijo Teuraksen (Teuraan?).
Ykköskuriositeetin arvonimen saa Pajatso - suomalainen sarjakuvalehti 1/1977. Eikä maksanut kuin 50 senttiä.
Ohjelmapuolella kiinnostusta herättivät Corto Maltese, Ossi Hiekkalan haastattelu sekä Juhani Tolvasen vetämä juttelu Ilta-Sanomien Kuukauden kotimaisista. Autoin Tolvasta kun hänen muistinsa petti yhdessä vaiheessa, mutten tullut siitä huolimatta kysyneeksi tarkemmin ilmeisesti tulevasta kirjasta, joka kertaa Kuukauden kotimaisten historian. Kuitenkin, jos kirja julkaistaan, niin ostan varmasti.
Sää ei päässyt paljoa kuvioitani sekoittamaan. Lauantaina häivyin kotiinpäin jo neljältä kun tihkusade alkoi haitata, mutta syynä olivat yhtälailla kiinnostavien vieraiden puute, hengailuun sopivien paikkojen vähyys ja selkärepun paino. Olin jo turvallisesti kotona kun sade alkoi yltyä.
Muuten harrastin ihan vain naamabongailua. Kati Kovács tuli nähtyä ensimmäisen kerran livenä, samoin Kari Sihvonen, jolle VesaK antoi yhden numeron Mafia-sarjakuvalehteä jota Sihviksellä ei tainnut ennestään olla.
Lehdenkauppaajakerjäläiset olivat kyllä siinä määrin kiusana koko festarien ajan, että melkein teki mieli henkilökohtaisesti hätistää heitä muualle.
