Sarjakuvapiirtämisen osa-alueet harjoittelua varten

[Panssi]

Olen yrittänyt alkaa harjoittelemaan piirtämistä säännöllisesti, mutta ongelmani on, etten osaa nimetä piirtämisen ja sarjakuvapiirtämisen osa-alueita, joita harjoitella.

Kupla-akatemiasta löysin anatomiasta sivun, sarjakuvantekowikissä luetellaan kuvan elementteinä kontrastit, perspektiivi, anatomia, varjostus ja tyyli. Sommittelustakin oli sivu. Googlaamalla en tosin löytänyt englanniksi oikein mitään listaa.

Nämä edellämainitut tulevat nyt itselläkin mieleen, mutta olisiko jollain esimerkkejä osa-alueista klassisen piirtämisen puolelta, kuten vaikka maisemapiirrustus tai muotokuvapiirrustus, tai animaatiopiirtämisen puolelta, kuten hahmosuunnittelu?

Tiedän, että tässä on alkajaisiksi jo hyvin, mutta haluaisin kunnon luettelon, josta voisi katsoa monipuolisesti missä on omia heikkouksia, joita lähtisi työstämään. Kiitos etukäteen.

[Reima Mäkinen]

Sanoisin että kannattaa alkaa piirtää tarinaa. Siinä kehittyvät samanaikaisesti kaikki sarjakuvanteon osa-alueet. "Oppaaksi" voi ottaa lempparisarjakuvan tai jonkin saman genren työn. Katsoa siitä osviittaa jos ja kun tulee ongelmaa. Puhtaasti piirtämisen puolella hahmosuunnittelun sekä taustojen ja rekvisiitan eli "lavasteiden" osalta voi homman edetessä halutessaan tehdä myös luonnoksia eri paperille.

[Henri Tervapuro]

Betty Edwards on kova sana, en oo ikinä oppinut niin paljoa piirtämisestä kuin taidekoulun Edwards-tehokurssilla. Kaikki omat anatomian opiskelut, googlettelut ja "näin piirrät..." jutut ei oo ikinä oikein auttanut mua.. lähinnä tunnen itseni kömpelöksi ja/tai en osaa soveltaa niitä juttuja sit muissa skenaarioissa -- ja sarjisten kanssa kuiteskin olis (omasta mielestäni ainakin) hyvä olla aika joustava ja dynaaminen piirtäjä, ettei jää jumiin tarinankuljetuksen kanssa.

Häpeämätön naiivi kopioiminen on kans ihan hyvästä, vaikka ihmiset tuntuu sitä vähättelevän. Mulle tuli paljon jotain hahmo/esine/yms tyyppejä ihan vaan kopioiden sarjiksista mitkä oli makeita.

Nykyään piirtelen havainnosta ja sit kopioin lukemistani sarjiksista rytmitystä/tunnelmaa/jotain yksittäisiä, kiehtovasti piirrettyjä elementtejä. Puita, neniä, semmosta...

En tiedä tarviitko mitään sen suurempaa listaa?
-Jotain ukkeleita, silleen että ne kykenee elehtimään ja liikkumaan
-taustoja (riippuu sun mielenkiinnon kohteista. Mun pakkomielle on metsät)
-eri tyylien kokeilua! Siis työvälineet, ja värit, mustavalko, viivapiirros, jne jne..
++tärkeimpänä, älä juurru yhteen tekniikkaan/tyyliin..

[Curtvile]

Muutamaa tuttu on auttanut croquisin opettelu, eli mallista ja rajatulla ajalla, mutta yleissääntö se ei ole.

Eniten auttaa se toisto, toisto ja toisto. Itse jätän taustat piirtämättä mikäli voin ja paikka ei ole olennaista tarinankerronnalle, harvoin on, mutta sekään ei ole perussääntö ja toistuvalla väännöllä taustat ja perspektiivitkin alkavat kehittyä.

Erinomainen piirrosjälkikään ei pelasta huonoa tarinaa, oli se sitten keksitty tai omaelämänkerrallinen.
Sen sijaan tarinan tyyli esittää pakotteita piirrokselle.
Jos teet humoristista strippisarjakuvaa fotorealismiin pyrkiminen on tarpeetonta, sen sijaan karrikointi korostuu.

Lyhyt-ja muita elokuvia tekeville usein vinkataan lukemaan sarjakuvia koska saa käsityksen leikkauksesta, editoinnista, kuvanrajauksesta, kuvakulmista, valaistuksesta jne sama toimii käänteisesti.
Elokuvien rytmityksestä ja ratkasiuista saa omaan piirtämiseen mallia.
Jos haluat tunnelmointia, taukoja, hidastaa opettele maisemat käytä pitkiä tai suuriaa ruutujakoja.
Ruutusommittelua ja rytmitystä on vaikea opettaa ilman selkeitä esimerkkejä
mutta esimerkiksi Strip panel nakedin videoista Panel density ja controlling movement

liittyvät aiheeseen.
Oppirahat on jokaisen opeteltava itse ja kuten sanottua sarjakuva on kuten kirjallisuus tai elokuvat, kerrottu tarina ja lajityyppi määrittää mitä tarvitset riippuen oliko kyseessä dokumentti, draama, toiminta, komedia, tragedia.

Mitä enemmän keinovalikoimaa omaa se auttaa muttei ole pakollista. Sarjakuvapiirtäjä joka hallitsee karrikatyyrit ja realismin, maiseman ja ilmeet, tussitekniikan ja värityksen siinä missä käsikirjoittamisenkin on toki pätevämpi, mutta jos vain tussitekniikka ja karrikointi riittää..se riittää.

Tärkeintä on piirtää paljon ja epäonnistua. Ne auttavat enemmän kuin onnistumisen hetket vaikka nekin ovat tärkeitä. Kantapään kautta oppi menee aina parhaiten perille.
Jos mahdollista piirtää eri tyyleillä tekniikoilla sama tarina kunnes löytää sen oman juttunsa.
Itsekritiikkiä pitää olla, mutta terveellä pohjalla. Yksikään tuntemistani piirtäjistä harvoin näkee töissään muuta kuin virheet ja onnistumisetkin vasta ~2-3 vuoden viiveellä.

netti on muutenkin ohjeita täynnä kuten
 http://www.youtube.com/watch?v=pOK2sDLtu2Q
mutta se mitä tarvitset ja mikä sopii käy ilmi vain kokeilulla ja osin sen valitsemasi tyylilajin mukaan

[JanneT]

Jos aikaa ja mahdollisuutta on niin tervetuloa sarjakuvakursseille hakemaan ohjausta piirtämiseen ja sarjakuvakerrontaan
https://ilmonet.fi/#fi/code=H163898
https://ilmonet.fi/#fi/code=H165653
https://ilmonet.fi/#fi/code=E161419

[Panssi]

Kiitos vastauksista! Minulla on sarjakuvatarina käsikirjoitettuna valmiiksi piirtoa varten, mutta olen pantannut sen tekemistä, koska en pidä itseäni vielä tarpeeksi hyvänä piirtäjänä. Sitä voisi kuitenkin alkaa työstämään. Siitä ensimmäinen projekti ja toiseksi sitten muun piirtämisen harjoittelu - tai luonnostelu sarjakuvan edetessä - jotta oppisi mielikuvituksesta monipuolisemmin piirtämään asioita. Se oli yhtenä taka-ajatuksenani, sillä tarvitseehan sarjakuvapiirtäjä kuvituspiirtämisen kykyä ainakin kansien teossa?

Mitä eri tyyleihin/tekniikoihin tulee niin en ole niitä kovin uskaliaasti kokeillut. Karikatyyrejä olen testannut, mutta siinä se.

[Reima Mäkinen]

Minulla on sarjakuvatarina käsikirjoitettuna valmiiksi piirtoa varten, mutta olen pantannut sen tekemistä, koska en pidä itseäni vielä tarpeeksi hyvänä piirtäjänä.

Harva pitää, koskaan. Sitä ei kannata jäädä odottamaan. Kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Tulet huomaamaan että kirjoitettu tarina on kuitenkin ihan eri kuin sama sarjakuvana. Jotkut hinkkaa samaa stooria monta kertaa. Itse en kuitenkaan sitä suosittele. Sarjakuvakerronnan mahdollisuudet on NIIN monet! Rohkeasti vain piirtämään! Tekemään oppii tekemällä (toinen kulunut fraasi, mutta menköön). Uusi sarjakuvasi on sitten aina vanhaa parempi ja se toivottavasti innostaa myös jatkamaan.

[Henri Tervapuro]

Tee pois vaan, turhia kursailematta. Siinähän sitä parhaiten kehittyy.

Mulla on 3 keskenjäänyttä sarjisprojektia per semmonen minkä saan ns. julkaistua -- ja nekin on omasta mielestä täynnä virheitä ja hirveän kömpelöitä.
Hyviä ideoita on kans ihan loputtomasti.

[Curtvile]

Tärkeintä on tosiaan tehdä.

Käytä hyväksesi tätä periaatetta Kuninkaalta Gavin Aung Thanin sovittamana

sitten vaan jatkat sitä tietäsi. Ja kun iskee epäusko(mikä mitä todennäköisimmin käy) niin sillloin luet ajatuksella läpi tämän Tonci Zonjicin sivun:

[Panssi]

Kolmella sarjakuvakurssilla on tultu käytyä jotta saisin tuntumaa piirtämiseen armeijan ja viimeisen välivuoden jälkeen. Vaikka aina salaa toivon että joku sarjakuvaopettaja kävisi läpi anatomiaa ja sen semmoista niin useimmiten kurssit ovat liian lyhyitä siihen - sen sijaan niillä tehdään. Sarjakuvaa. Näiden kommenttien jälkeen se alkaa mennä mullekin perille. Parempi palata työpöydän ääreen, jos nyt kolme kertaa viikossa tulis tehtyä edes...