Sarjakuvapoliisit

[Reima Mäkinen]

Toi Tintti animaatio oli kyllä hieno. Oliko siinä käytetty kahta eri Milou koiraa?

Ei, sen hieman eri kulmasta olevan pään tein maalaamalla, kun ei sitä oikein muuten saanut. Samoin kävi Tintin lakin kanssa, kun käytin vain yhdestä kulmasta otettua kuvaa, eikä tuota mitenkään suunniteltu etukäteen.

Pitäisiköhän vinkata Yleisradiolle, voisitte päästä vaikka Pressiklubin tilalle parhaaseen katseluaikaan. ;-)

Se olisi kyllä aivan eri maailmasta, jos ei tarvitsisi huolehtia itse kameroista ja joku vielä kampaisi naaman valmiiksi ennen lähetystä. Olisi paljon helpompi keskittyä sisältöön.  Mutta toistaiseksi mennään näillä.

Mielellään otamme tekijöitä mukaan kuvaaja-, leikkaaja-, toimittaja- tms. -harjoittelijoiksi tai suoraan tekijöiksi tai ihan miten vaa...

[STD]

Mielellään otamme tekijöitä mukaan kuvaaja-, leikkaaja-, toimittaja- tms. -harjoittelijoiksi tai suoraan tekijöiksi tai ihan miten vaa...

Oh! Maalattu Milou! Empäs huomannut mitään! Bravo.

Jos tehtäisiin tätä Ylessä, saatais varmaan ees jotain rahaa = Aivan mahtavaa!
Mutta siinä tulis samalla paineita, tuottajia, näkemyksiä, ohjaajanplanttu, graafikko, koneisto, niin hyvässä kuin pahassa.

[STD]

Kas, kuulemma n. 10 vuotta sitten olisi Yleltä tullut: "Ammatti sarjakuvapiirtäjä."
Mutta se on liian vähän.

[Reima Mäkinen]

Tänään alkaa Ylellä joku uusi kirjaohjelma. En lukenut HS arviota kokonaan, mutta ei siinä pahemmin kiitelty. Lienee aika "sarjakuvamainen" koska luvassa on ilmeisesti suuria aiheita, pinnallisuutta ja nopeita käänteitä. No, kattellaan. 

Ideoin muuten just SarjakuvaTV:lle oman vakiohjelman P.A.Show. Harmi ku en asu Tampereella Pekka olis varmaan suostunut. 

[Timo Ronkainen]

Ideoin muuten just SarjakuvaTV:lle oman vakiohjelman P.A.Show. Harmi ku en asu Tampereella Pekka olis varmaan suostunut. 

Aijai. Vois olla mainio. Pekka on hyvä kertomaan. Näin luentoja nähneenä.

Timo

[Reima Mäkinen]

Ankaran vääntämisen jälkeen Sarjakuvaradion episodi 8 on nyt langoilla.
Retsin haastateltavana P.A. Manninen. Aiheena piirtäjän arki sekä Mannisen omat sarjat ja ihmeelliset tarinat niiden takana. Tulette tietämään että tämän kevään mittaan Pekalta julkaistaan peräti kaksi albumia. Melko intensiivistä.

---

Google oli näköjään lopettanut syksyllä Drivestä jaeltavien podcastien tukemisen, eikä tiedostoille meinannut taas millään löytyä uutta kotia. Jos tästä nyt jotain hyvää, niin uuden palvelun ansiosta soittimet ovat näkyvissä suoraan blogipostauksen pohjalla. Tämä tarkoittaa sinulle yhtä klikkausta vähemmän ja kuviakin voit (sikäli kun niitä julkaisemme) katsella samalta sivulta kuuntelun lomassa.

 

[Lurker]

^ Linkki rikki.

[Reima Mäkinen]

^ Linkki rikki.

Kiitos huomiosta. Korjattu. En jaksanut sitten näköjään yöllä tsemppiä aivan loppuun asti. Mutta sieltä blogista tosiaan kaikki löytyy. Linkkeineen. 

[Reima Mäkinen]

Kuuntelukerroista päätellen innokkaan vastaanoton saanut Sarjakuvapoliisiradion paluu jatkuu.

Episodi 9 jatkaa edellisessä podcastissa esitellyn vieraan kanssa. Jutut liikkuvat nyt ns. yleisellä tasolla. Retsi kuuntelee kun syrjäänvetäytynyt konkari, entinen aktiiviharrastaja, P.A. Manninen kertoo ajatuksiaan sarjakuvaskenestä. Kannattaa huomata että haastattelu on tehty ennen kuin helmikuun somekohu naisten asemasta sarjakuvakentällä alkoi kuplia. 

Koska podcastin kuuntelu on joka tapauksessa kahden klikkauksen takana, mennään sinne blogin kautta.

Kommentoikaa!

 

[Timo Ronkainen]

Iltayöllä kuuntelin tussatessa Pekan haastattelut. Mukavaa jutustelua ja noin muutenkin, kun muutamaan vuoteen en oo kunnolla kerenny Pekan kanssa juttelemaan. Mitä ny ihan nopeesti vaan Hesan festareilla myyntipöydällä. Mutta että syrjäänvetäytynyt?... julkaisee lehteä, alppareita ja opettaa... aktiivisempi kuin minä.. 

Timo

[Reima Mäkinen]

Mutta että syrjäänvetäytynyt?... julkaisee lehteä, alppareita ja opettaa... aktiivisempi kuin minä.. 

Kitos palautteesta. 
Vähän täytyy mainoksessa kärjistää. Ja on se siihen verrattuna vetäytyny mitä se joskus oli. No, tiiät jos kuuntelit.  Ite en kyllä pystyisi olemaan seuraamatta esim. sitä mitä julkaisukentällä tapahtuu. Ja festareillakin ohjelman seuraaminen on mulle aika tärkeä juttu... ja kirja- sekäsarjakuvakaupoissa luuhaaminen.

[Timo Ronkainen]

Kuuntelin toki suurella mielenkiinnolla.
No kyllähän minä Sarjainfot luen ja yritän katella mitä julkaistaan. Silti iso osa viime vuodenkin kirjoista ja lehdistä on hankkimatta ja lukematta. Ok. Viimeksi Sarjiksella käydessä ostin Sipilän ja Foederatin. Sipilän jo luin. Festareilla istun yleensä baarissa, mutta niinhän minä olen tehnyt 80-luvun lopulta lähtien. 

Timo

[STD]

SarjakuvaTV:n Sininen lootus -spektaakkelin viimeinen jakso (3/3) nähtävänä Youtubessa.

Mukana Heikki Kaukoranta -insertti, asiantuntijavieraana Severi Nygård.

[Darth Mika]

Sain just katsottua tän viimeisen osan Sinistä Lootusta. Kyllä te poijaat ootte tehnyt hyvän työn.
Juuri tämmöistä syvällistä analyysia sarjakuvista toivotaan enemmänkin.

Taas tuli uusia juttuja tuosta mustavalko-Tintistä ilmi. Mä olen sokee, kun en ole huomannut itse noita juttuja...vaikka ne on ihan nenä alla ollut.

Esim: Se kansilehdykän "Tintti Suomessa" kuva ja kyllä sanon, että se on Suomesta eikä missään hiton Alaskasta.

Lisää tämmöistä!

[Kreegah Bundolo]

"Kaikki on kaivautunu omiin poteroihinsa."

Haastattelusta jäi sellainen tunnelma että ei tässä ole kukaan muu poteroihin kaivautunut kuin haastateltava ja varmaan moni muukin vastaava vanhemman polven tekijä. Tähän voisi pitkänkin listan laittaa 70-80-luvulla aloittaneita tekijöitä joiden elämä tuntuu aika surulliselta ja sarjakuvatuotanto saman vanhan toistamiselta. Hyvä uusi sukupolvi karileppäsiä kypsymässä sikäli että muutaman vuoden päästä on yhden sijaan tusina tekijää jotka kovaäänisesti ja jyrkästi tuomitsevat aina ääneen päästessään kaiken tutustumatta mihinkään uuteen. Ainoastaan niistä asioista pidetään jotka ovat olleet mukana sieltä uran alkuajoista lähtien. Jos niistäkään.

Haastattelu kannattaa kuunnella jos ei muuten niin ainakin siksi että varoittavana esimerkkinä kaikille alan toimijoille millainen kohtalo on odottamassa. Sarjakuva-ala ei ole mennyt mitenkään huonompaan 40 vuoden aikana vaan muuttunut. Joku asia menee huonompaan, toinen asia kompensoi sitä. Kirjojen myynti on laskenut mutta painattaminen halventunut ja tekijöiden oikeudet parantuneet. Kirjastojen hankinnat ovat vähentyneet mutta taiteilijoiden apurahat parantuneet ja moni voi täyspäiväisesti tehdä upeita juttuja ilman paineita siitä mahtaako olla sanomalehtisyndikaatille mieleen tai isoille kustantamoille. Sanomalehdissä ei pahemmin sarjakuvia arvostella mutta tilalle on tullut kirjallisuusblogeja ja muita sivustoja. Ja olivatko ne männävuosien sanomalehtien sarjakuva-arvostelut nyt oikeasti mitään mieltä ylentävää luettavaa?

"Mutta kun kaikki lähti menemään huonompaan siinä vaiheessa kun Joonaksen toimittama Sarjis-lopetettiin... Yhy yhy."

Itse huomaan myös kuuluvani siihen ikäryhmään joka kokee lannistumisen merkit (etenkin jonain kollektiivisena ilmiönä joka vaivaa sekä tekijöitä että kävijöitä festareilla vuosi vuodelta pahemmin) ja onhan noita lopettaneita hiljattain ollut paljon. Tekijöissä ja kustantajissa. Mutta ajattelen tämän asian sillä tavalla että mitä vanhemmaksi tulee, sitä riippuvaisemmaksi tulee siitä että asiat toimivat aina samalla tavalla. Nuorena kun meni yksi kanava tukkoon, sen tilalle etsi toisen ja kolmannen. Oli tarmoa yrittää ja oli tarmoa tutustua uusiin asioihin. Mutta vanhempana huomaa että kun menee kanava tukkoon niin se oli siinä sitten. Ei riitä ymmärrys muuttuneeseen maailmaan. Ja olet sitten siellä poterossasi. Heristät henkistä nyrkkiä koko maailmalle ja katkerana valitat haastattelussa muiden ymmärryksen puutetta ja että kaikki mitä tehdään on roskaa. Vaikka asia ei olekaan oikeasti niin.