Reilut kaksi viikkoa sitten heräsin suru-uutiseen. Loistava sarjakuvataiteilija, ystävä ja pitkäaikainen yhteistyökumppanini sarjakuvien saralla, Ville Vainio (kvaakissa Wilde), oli poissa.
Tutustuin Villeen lähes kymmenen vuotta sitten Kvaakin kautta. Näin tuolloin Villen piirustuksia ja ihastuin saman Villen tummanpuhuvaan tyyliin. Lähestyin häntä viestein ja kysyin, jos hän haluaisi piirtää sarjakuvia Kane -albumisarjaan, jota hän silloin teki ja onnekseni hän suostui. Siitä alkoi pitkäaikainen yhteistyömme, joka kattoi vuosien aikana lukuisia eri julkaisuja. Itse hoidin käsikirjoittamisen ja Ville piirtämisen. Yhteistyömme kirkkain helmi oli lähes satasivuinen, moottoripyöräkerhosta kertova sarjakuva-albumi Iron Knights (Crime Time), joka oli kuukausia maamme myydyin digisarjakuva.
Sarjakuvakäsikirjoittajalle paras hetki on se, kun piirtäjä lähettää tarinoista valmiita sivuja. Tämä toteutui erityisen hyvin juuri Villen kanssa työskennellessä. Tuntui, että hän osasi piirtää täydellisesti ajatukseni paperille ja tarvittaessa myös parantaa niitä. Tarinankerrontataidoiltaan Ville oli omaa luokkaansa ja olin todella onnekas, kun sain työskennellä hänen kanssaan.
Kasvotusten tapasin Villeä yleensä Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Iloisesti hymyilevän lippispään tunnisti jo kaukaa ja yleensä vietimme hetkiä jutellen sarjakuvista ja muustakin. Ville oli myös hyvin vaatimaton, hän ei koskaan nostanut itseään tai töitään kauheasti esille, eikä halunnut olla huomion keskipisteenä, työ puhui puolestaan. Läheisemmin Villen kanssa ehdittiin jutella Tampere kuplii -sarjakuvafestivaaleilla kaksi vuotta sitten, kun Iron Knights julkaistiin. Tuolloin ehdimme istua pidempäänkin iltaa pienessä porukassa. Tämän jälkeen näin Villen vielä samana syksynä Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. En ikinä arvannut, että se kerta jäisi viimeiseksi.
Ville kertoi minulle sairastuneensa vakavasti reilu vuosi sitten. Silti hän oli hyvällä mielellä ja taistelutahtoa paranemiseen löytyi. Ville oli usein mielessäni kuluneen vuoden aikana. Valitettavasti sairaus uuvutti ja hän nukkui pois läheistensä läsnäollessa. Villen elämänilo ei kuitenkaan koskaan sammunut ja hän vieraili loppuun asti aktiivisesti kvaakissakin. Viimeinen kirjaus tänne on merkitty päivälle 6.3.2016.
Tunnen suurta kiitollisuutta, että sain tuntea Villen. Hänen olemuksensa ja työnsä oli tehnyt vaikutuksen myös muuhun sarjakuvaväkeen. Nostimme pienellä sarjakuvaporukalla maljan Villen muistolle kaksi viikkoa sitten Tampere kuplii -sarjakuvafestivaalien aikaan. Kaikki seurueesta olivat jossain vaiheessa kohdanneet Villen.
Tiesin, että Villellä oli mieltymys lännensarjakuviin. Ilmeisesti hän ei koskaan julkaissut mitään lännensarjakuvaa, mutta ehkä moottoripyöräkerhosta kertovan sarjakuvan miehet "rautaratsuineen" olivat lähimpänä vanhoja kunnon länkkäreitä. Ville, toivon että ratsastat tällä hetkellä paremmassa paikassa ja sinun on hyvä olla. Oli kunnia tuntea sinut!
-Hannu Kesola
