Supersankarit ja westernit

[Lurker]

Supersankarielokuvissa on paljon yhteistä Villin lännen -elokuvien kanssa, ja varsinkin nyt, kun trikoosankarit ovat vallanneet valkokankaat ja osin tv-ruudunkin, voidaan jo puhua uudesta elokuvagenrestä - tai vanhasta sarjafilmien aikaisesta, joka on tehnyt paluun.

Sankarin taakka, yksinäisyys ja pyhyys - toisella vain on  tähti rinnassa, toisella sukuvaakuna.

[Curtvile]

Elokuvagenre toki siinä kuin westernkin mutta koska en ole Steven Spielberg joka epäilee supersankarien menevän samaa rataa kuin Western (vaikkei olla saturaatiolukemissa edes kymmenesosassa) sillä se on rajoittavampi, Elmore Leonardista & co huolimatta.

Batman ei ole westerniä vaan noiria, kuten sarjakuvaesikuvansa supersankarien voimavara on olla monikäyttöinen.
Kauhun, rikos, draama, romansssi, toiminta ja scifi voivat olla kanssalajityyppejä siinä kuin westernkin.

Sen verran otan että monessa mielessä supersanakreilla on samoja elementtejä kauhun kanssa, liian usein keskitytään vain tehosteisiin, efekteihin, tai käsikirjoitukseen.
Parhaimmissa tietty molemmat tasapainossa kuten Kubrickin Hohto kauhun puolelta.

[Jarkko Sikiö]

Onko supersankarielokuvilla edes selkeitä genrepiirteitä?

Onhan supersankareita muitakin kuin sarjakuvasankareita (mm. takavuosien Will Smith ja Uma Thurman -pätkät). Nämä olivat jopa melko omaperäisiä muunnelmia aiheesta (supersankari humalassa ja tyttöystäväni on supersankari).

Sen sijaan moni sarjakuvasankarin elokuva on perusmuottiin valettua toimintaa, jossa ei niin ole väliksi, onko siinä superia vai ei.

[Lurker]

Batman ei ole westerniä vaan noiria, kuten sarjakuvaesikuvansa supersankarien voimavara on olla monikäyttöinen.--

Naamio. Sidekick. Luola lymypaikkana. Ei käytä tuliaseita, esikuvana Zorro. Paljon on Batmanissakin länkkärikuvastoa. Oikeastaan Batmanin erottaa westerneistä eniten Gotham, joka on urbaanin pimeyden, sen noirin, kiteymä.

Silti kaupunki oli lännenfilmeissäkin usein se paha paikka, ja pahisten paikka, ja sankari sai ratsastaa loppukuvassa pois kohti erämaita, puhtaampia maisemia.

Sankarilla on toki tuhannet kasvot, on lajityyppi sitten mikä tahansa.

[Gothicus]

Silti kaupunki oli lännenfilmeissäkin usein se paha paikka, ja pahisten paikka, ja sankari sai ratsastaa loppukuvassa pois kohti erämaita, puhtaampia maisemia.

Tuoreimpana tulee mieleen televisiosarja Deadwood; ilkeä pikkukaupunki, josta tosin sankarit puuttuivat ja josta poistuttiinkin etupäässä jalat oikosina.