Mutta tässäpä piiiiitkä ja ekstra-höystetty selostus Bob Moranesta.
Bob Morane, Bill Ballantine ja professori Aristide Clairembart ovat World Airlinesin vuorokoneessa matkalla Etelä-Amerikasta kotiinsa Ranskaan. Yllättävä rajuilma ja peräsimen tuhoutuminen salamaniskussa pakottaa lentokoneen tekemään pakkolaskun jollekin tarkemmin määrittelemättömälle Tyynen Valtameren saarelle.
Kukaan ei onneksi loukkaannu, vaikka koneesta irtoaakin siipi. Pelastajia odotellessa kolmikko päättää tutkia saarta tarkemmin.
Viidakkoiselta saarelta löytyy muinaisia patsaita ja raunioita. Osa patsaista näyttää (kas kummaa!) Pääsiäissaaren moai-patsailta. "Vanha kaupunki täällä! Mitäs se tarkoittaa?", ihmettelee Morane. "Ei mitenkään yllättävää. Tyynen Valtameren saaret ovat täynnä salaperäisiä sivilisaatioita", tokaisee professori itsevarman tyynesti. "Ponapén saarilla Karoliineilla on vanhoja raunioita, Kingsmillin saarilla [nyk. Gilbertin s. toim huom] on pyramideja ja tietysti Pääsisäissaarilla ne salaperäiset patsaat". Selitykseksi professori heittää lonkalta Mu:n mantereen.
Kolmikko tutkiskelee raunioita kunnes nopeasti laskeutuva yö heidät yllättää. He päättävät kiivetä pienen temppelin päälle nähdäkseen mihin suuntaan heidän on lähdettävä päästäkseen takaisin rannalle. Sitten taivaalta syöksyy meteori, joka räjähtää heidän päällään! Hetikohta onkin täysin valoisaa, tai ehkä meteori tainnutti heidät yöksi. Silloin he huomaavat, että koko temppeli, kaikki rauniot ja patsaat ovat kadonneet jälkiä jättämättä!
Reipas aikamatka!
He taivaltavat takaisin rantaan. Lentokonekin on kadonnut, mutta sitä ei pahemmin ihmetellä, sillä ulapalla töröttää kaksitoista jättimäistä kristallitornia! Kunnon seikkailijoiden tapaan he päättävät tutkia näitä pylväitä lähempää ja alkavat heti pykätä lauttaa. Mitään työkaluja heillä ei ole, ehkä siksi lautta valmistuu vasta pimeän tullen. Silloin professori huomaa, että tähdet ovat oudossa asennossa. Heidän yllään näkyvä tähtitaivas on noin viidenkymmenentuhannen vuoden takainen! Kolmikko on siirtynyt reippasti ajassa taaksepäin!
Professori tietää asialle heti tieteellisen vastauksen: "Näen asialle vain yhden selityksen. Yllämme räjähtänyt aeroliitti koostui anti-materiasta, jonka elektronit asettivat positronit siten, että ne matkasivat ajassa taaksepäin. Aeroliitin hajotessa alkutekijöihinsä, jouduimme mukaan positronien virtaan."
Mutta ei muuta kuin lautalla kohti kristallisia torneja heti aamun ensi valon aikaan. He löytävät sisäänkäynnin ja rappusia pitkin laskeudutaan kohti merenpohjaa ja vieläkin alemmas. Matkalla löytyy jättimäinen hehkuva jonkinlainen aurinkojumalan patsas ja lisää moai-patsaita, tosin melko pieniä, ihmisen kokoisia.
Metalli-kaupunki
Sitten taas kiivetäänkin tornin huipulle, josta he näkevät koko saaren. Sen keskellä on asuttu kaupunki. Tornin huipulle laskeutuu Flash Gordon -tyyppinen rakettialus, josta tulee kaksi kypärämiestä. Professorin suureksi iloksi he puhuvat kieltä, joka muistuttaa kovasti muinaista pääsiäissaarelaisten kieltä. Tottahan toki proffa osaa sitäkin. Toinen miehistä on nimeltään Ra-Mu, muviaanien valtias(!).
He lentävät saarelle ”metalli-kaupunkiin”. Käy ilmi, että seismiset tärähtelyt ovat raunioittamassa sitä. Muviaanit kuskaavat kolmikon hissillä kauas maan alle näyttääkseen mistä on kyse. Maan alla kuljetaan pneumaattisella aluksella, joka hauskasti muistuttaa Citroënin DS-mallia.
Luolasta autiomaahan
Sitten käppäillään meren pohjalla, ja näytetään miten koko manner lepää epävakaiden merenalaisten pylväiden varassa(!). Äkillinen virta vetää yhtäkkiä Moranen ja Ballantinen kuiluun vielä syvemmäs ja kohta ollaankin isossa luolassa maanalaisen järven rannalla. Kummasti näissä luolissa vaan valoa riittää.
Kaksikko päättää etsiä ulospääsyä maanalaista jokea pitkin hohkakiven päällä kelluen.
Joki muuttuu vuolaaksi koskeksi ja pian mennään taas luolaan ja pyörteeseen. He imeytyvät ylöspäin vievään virtaukseen ja pulpahtavat pinnalle rantautuakseen merkilliselle aavikolle. Se nimittäin näyttäisi lasittuneesta hiekasta päätellen syntyneen atomipommien räjähdyksessä!
Onneksi sukelluskypärän radion avulla voidaan puhua proffan kanssa, ja pienen taivalluksen ja jonkinlaisten isojen robottikoirien kanssa taistelun jälkeen muviaanit pääsevät hakemaan kaksikon turvaan.
Avaruusmatka!
Kokonaistilanteen lohduttomuus on näin paljastunut. Atomisota on tuhonnut Maan toiset mantereet. ”Kuten nyt tiedätte, tulevaisuuden miehet, meillä ei ole mitään mahdollisuutta pelastua. Muut mantereet ovat vielä tuhansien vuosien ajan kiellettyjä radioaktiivisuuden takia, ja kun ne joskus vielä tulevat asuttaviksi, meidän maamme on silloin ollut jo aikapäiviä meren syleilyssä”, valittaa Ra-Mu.
Bob Moranella on kuitenkin tarjota ratkaisu. "Kun kerran Maa on meiltä kielletty, miksi emme koittaisi päästä toiselle planeetalle? Teillä on tarvittava tekniikka ja siihen vaadittavat energianlähteet."
Tätä olikin jo ajateltu, mutta planeettainväliset raketit olivat aivan turhaan etsineet asuttavaksi kelpaavaa planeettaa aurinkokunnasta. Vaan entäpä muista aurinkokunnista? "Tiedän että sinne pääseminen veisi kymmeniä vuosia, mutta jos kehittäisimme parannetun hibernaatioprosessin, voisimme ehkä onnistua". Okei. Suuri Neuvosto hyväksyy Moranen ehdotuksen. Ei kun raketteja rakentamaan. Ensimmäinen on valmis ihan kahdessa viikossa!
Raketin mukana avaruuteen lähtevät tietysti myös Morane, Ballantine ja prof. Clairembart. Syvässä unessa he matkaavat kauas, kauas, aina Proxima Centaurin aurinkokuntaan. Siellä pitäisi olla asuttavia planeettoja.
Automaattisen herätyksen jälkeen laskeudutaan ensimmäiselle planeetalle. Raketti putoaa mereen ja on vähällä joutua aivan käsittämättömän ison merihirviön nielaisemaksi!
”Luulenpa, ettemme osuneet oikealle planeetalle. Mitäs jos mentäisiin toisaalle? Emmehän toki odottaneet onnistuvamme ensimmäisellä iskulla", jupisee professori. No aivan.
Harharetki!
Sitten lennellään ympäriinsä. Yksi planeetta on jäinen, toisen ilmakehä on liian kloriinipitoinen, muilla taas on joko sulaa metallia olevat meret tai ilmakehässä liikaa hiilidioksidia, tai jotain muuta. Polttoainetta tai energiaa tuntuu tähän lentelyyn kyllä riittävän.
Lopulta löydetään ihanteellinen, paratiisimainen planeetta, jonka ilmakehä on identtinen maapallon kanssa. Rehevää viidakkoympäristöä siinä tutkiskellessa porukka löytää yllätyksekseen kasvillisuuden osittain peittäneen avaruusraketin ”Sky Larkin”! Ja sen lähiympäristöstä lojumasta kuolleita ihmisiä jonkinlaisten koteloiden sisällä. Aluksen sisältä löytyneestä lokikirjasta selviää, että alus oli lähtenyt Maan aurinkokunnasta vuonna 2537 jkr! Aivan!
Porukka oli karannut marsilaiselta rangaistussiirtolalta. Heidän raketillaan oli mahdollista matkata hyper-avaruuden läpi. Aivan! Mutta vangit eivät osanneet ohjata rakettia kunnolla ja se ajautui ”ulos meidän universumistamme kolmanteen ulottuvuuteen”. Aivan! Rosvoporukan viimeinen oli kuollut noin kymmenen vuotta ennen Moranen jengin saapumista paikalle.
No koskapa tällä raketilla oli mahdollista mennä hyper-avaruuteen, niin sillähän saattoi tietysti pelastaa muviaanit tuholta, keksii Morane. No sitten tutkitaan raketin kirjastoa, jotta opitaan huoltamaan vehjettä ja pistämään se lentokuntoon.
Mu:n kolmas sivilisaatio
Lennetään aika-avaruuden läpi takaisin Maahan, mutta voih, he ovat myöhässä! Suurin osa Mu:sta on jo aaltojen helmassa ja kristallitornit sortuneita. Laskeudutaan nyt kuitenkin vanhalle tutulle rannalle. Tarinan alussa nähdyt rauniot näyttävät nyt tuliteriltä ja paikalla asustaa inkojen näköistä kansaa. Tässäkin tarinassa tuo jengi on barbaarisen vihamielistä ja he ottavat Moranen porukan vangiksi. Heidät aiotaan uhrata barbaarijumalille, tietysti. Vanhasta piirtokirjoituksesta, joka mukavasti on heidän vankipaikkansa seinällä, selviää tähänastinen historia. He ovat tulleet vuoteen 24500 ekr ja vihamielinen porukka on taantunutta Mu:n kansaa, ”kolmatta sivilisaatiota” tjsp.
He vapautuvat, kun Ballantine pureksii Moranen köydet poikki, ja uhraamisen hetken tullessa he ottavat pääpapin panttivangiksi ja pakenevat raketilleen. Nyt ei sitten lennetäkään hyperavaruuteen, vaan merenpohjaan. Ja kas, siellä ovat sivistyneemmät ja teknillisesti korkealla tasolla pysyneet muviaanit elelleet parikymmentä tuhatta vuotta jättiläismäisissä igluissa.
Nyt kun sitten Morane on tuonut hyperavaruus-rakettiteknologian ja tiedon uudesta ihanasta planeetasta Maahan, päätetään rakentaa kokonainen rakettilaivasto. Sitten muviaanit lentävät isona kolonnana pois. Tämäkin kohtaus tuo mieleen Blake ja Mortimer -albumin loppukohtauksen.
Omalla raketillaan Morane, Ballantine ja proffa lentävät hyperavaruuden kautta omaan aikaansa ja se siitä.
Aihe: Atlantis, Mu, Lemuria ja muut kadonneet maat sarjakuvissa (Luettu 10265 kertaa)