xkcd ja Randall Munroe ja muut

[Mambrinon kypäri]

xkcd lienee monelle tuttu. Haun mukaan sarjakuvasta on aiemminkin keskusteltu, mutta sekalaisissa yleisketjuissa pitempää juttua ei tahdo saada aikaiseksi. Tulipa nyt kuitenkin mieleen josko kokeiltaisiin saataisinko tästä jutunjuurta.

Tyylilaji on pääasiassa strippisarjakuva, mutta visuaalinen väline on ehkä enemmän menetelmä kuin päämäärä. Munroe on julkaissut kuvitetun tietokirjan stripin numero 1133 tyyliin.

Pohjustuksena Fingerpori-ketjusta:

Strippiformaatti on voimissaan webcomicseissa.

Mikä on tietty erikoista, koska tilasta ei ole puutetta.
Mutta ehkäpä kyse on siitä että strippi on nopea ja
helppo tapa saada näkyvää tulosta. Ja ehkä joidenkin
tekijöiden mielissä kajastelee ihan perinteinen syndikointi.

Jos nämä ovat ne syyt, niin perun aloitukseni. Strippi ei
ole voimissaan, mutta käytössä nyt kuitenkin.

Luulen että tämä on se syy. Strippisarjan saa helposti julki aloittelevakin taiteilija, mutta toisaalta siinä voi sitten kokeilla kaikenlaista. Ja enemmän albumisarjakuvan tyylisten nettisarjakuvien tekeminen on paljon työteliäämpää, strippisarjakuvaa voi tehdä harrastuksena.

xkcd:n menestyksen jälkeen maailma on ollut täynnä tikku-ukko-klooneja. Munroe on oikeastaan arkkityyppinen esimerkki: aloitti skannaamalla jotain päiväuniraapustuksia vihkosta nettiin, tyyliksi vakiintui graafisesti yksinkertainen strippisarjakuva. Nykyään maailmanmaineessa. Suurin menestyksen syy on luultaavasti että oppi nopeasti tekemään 'helposti' piirrettävää sarjakuvaa (nykyään ovat tikku-ukoiksi kyllä erinomaisen ilmeikkäitä), joka tarjosi kuitenkin riittävän visuaalisen metodin jonka puitteissa kertoa spesifiin yleisöön (nörtteihin) vetoavaa loistavaa huumoria, tragediaa ja muuta sellaista.

[1978 villiä metsää]

Suurimmassa osassa katsomistani oivalsin viittauksen, mikä tuntui palkitsevalta. Joissain taas jäin hämmennyksen tilaan, mikä kai silti on parempaa kuin tuttu ja turvallinen yllätyksettömyys.

Siksi ainakaan riskittömyydestä ei voi syyttää, näissä uudemmissa ei visuaalisuudessakaan olla menty sieltä missä aita on matalin. Pelkistys on kerronnallinen väline ja tikku-ukkojen tehokeinoihin sisältyy muutakin kuin naivius. Tekstauskin on sopivan selkeää ja eläväistä, joten se kantaa jutut maaliin paremmin kuin perustallaajan kädestä.

Kiinnostava uusi tuttavuus, lisäsin kirjanmerkkeihin.

[J Lehto]

Minulle xkcd on eräänlainen opetussarjakuva.
En käy sitä seuraamassa säänöllisesti, mutta
IT-alan foorumeilta ja jopa tutoriaaleista linkitetään
vähän väliä johonkin xkcd:n juttuun selventemään
jotakin konseptia. Tässä mielessä se toimiikin
hyvin.

Sarjakuvallisista ansioista en sano mitään. Eihän
noilla ukoilla ole edes naamaa.

Se todellinen mahtilegendanörttisarjis on tietenkin
"Everybody Loves Eric Raymond", johon vieläkin ahkerasti
viittaillaan. Ihme ettei jatkajaa ole löytynyt

[1978 villiä metsää]

Minulle tuli kasvottomuudesta tekstiin yhdistettynä intuitiivisesti ilmeitä mieleen. Tokihan tekniikan helppous on kiistanalainen aihe, eikä se muuksi tule muuttumaan.