Hiemanko sapettaa, kun yli tunnin kirjoittamani viesti päätti yhtäkkiä kadota kesken kaiken, ja koko viestikenttä siinä mukana...Mitä hittoa täällä tapahtuu?
Olin kirjoittanut Mini-Taskareista pitkän vuodatuksen, koitetaan nyt tiivistää tärkein sanoma. Eli kyseenalaistan Mini-Taskareiden kuulumisen Aku Ankan Taskukirjoihin ja varsinaisesti ketjun aiheeseen. (Joo, otsikossa puhutaan Taskareista, mutta silti.) Muissa maissa Mineihin on toki liitetty sikäläisen Taskarisarjan nimi, mutta ainakaan Suomessa nuo eivät ole oikeita Aku Ankan Taskukirjoja. Ei ole nimeä, ei "logoa" eikä mitään muutakaan, joka liittäisi ne läheisesti varsinaiseen Taskariperheeseen, johon kuuluvat norminumeroiden lisäksi Teemat, erikoisnumerot, englanninkieliset Taskarit (no se yksi toistaiseksi) ja nämä kokoelmasarjat kuten Parhaat, Sankarit jne. Mini on korkeintaan joku jälkeenjäänyt pikkuserkku.
Näkemykseni on siis, että kyseessä on erillinen sarja, joka on vain lainannut nimen "Taskari" myynninedistämistarkoituksessa. Jollain sitä myyntiä onkin pitänyt edistää, kun sisällöstä ei siihen ole. Hutaisten toimitettu, ulkomuodoltaan aivan kammottava ja pääasiassa keskinkertaisia uusintajulkaisuja sisältävä sarja, eli B-luokkaa puhtaimmillaan. Miten tuon voi edes olettaa myyvän hyvin? Varmasti ainakin osin on ollut tarkoituksena jallittaa tuolla nimellä taskarikerääjiä kuvittelemaan, että nämä kuuluisivat Taskareihin, olisivat olennainen osa sarjaa. Toivottavasti kovin moni ei ole mennyt halpaan.
Minä olen noita ostanut vain silloin, kun niissä on ollut jotain kiinnostavaa (noin puolet taitaa löytyä). Sinänsä hämmentävää, että lähinnä italialaisesta sarjakuvasta on saatu kasaan paketteja, joissa ei ole käytännössä mitään mielenkiintoista. Oksettava ulkoasu ei ainakaan houkuttele hankkimaan sisällöltään vaisua kirjaa. Hinnan pitäisi olla maksimissaan kaksi euroa, jotta se vastaisi laatua. Ei tule kova ikävä, jos sarja nyt loppuu.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Asiaan, eli oikeisiin Taskukirjoihin. Marraskuun Taskari (383) oli erinomainen:
Rahojen raivo (Petrucha—Fecchi) — Kohtalaisen pirteä Egmont-tarinaksi. Onhan idea hieman ontuva eikä tästä mitään huikeaa taidetta saa millään, mutta juoni toimii yllättävän hyvin.
Luontoystävällinen lomasafari (Martina—Scarpa) — Erittäin hyvä tarina tämä on. Simppeli, mutta sujuva ja mielenkiintoinen juoni. Scarpan Mikkiä on myös hienoa saada Taskariin.
Amorin nuolet (Sisti—D'Ippolito) — Jatkaa samalla "ihan ok" -linjalla kuin edellisetkin Tuplanollat. Julkaiskaa nyt jo hyvänen aika ne välistä jätetyt tarinat...
Tähti on syttynyt (Panaro—Limido) — Ei todellakaan parasta Carlo Panaroa. Siedettävä, mutta kovin rutiininomainen ja ponneton juoni.
Koukutus (Gagnor—Cavazzano) — Kertakaikkisen mahtavaa parodiaa! Jopa parempi tarina kuin uskalsin odottaa, aivan huikean hauska. Roberto Gagnorilta todella mestarillinen suoritus. "Kuinka kiinnostavaa!"
Hirmuinen Musta Ankka (Faccini) — Ei Enrico Faccini tässä lähelläkään huipputasoaan ole, mutta kerrassaan mainio tämä tarina on siitä huolimatta. Faccinilla on kyky paikata valtavasti piirroksillaan keskinkertaista huumoria, jota tässä paikoin on. Ja kyllä tästä nerokkaitakin ideoita löytyy.
Nazcan portaat (Macchetto—De Vita) — Mielenkiintoinen, nokkela ja kaunis tarina.
Verkon valtiaat (Camerini—Mazzarello) — Oikein hauska ja viihdyttävä juttu tämäkin.
Taikaviitta vastaan kanavarkaat (Faraci—Cavazzano) — Mahtavaa. Faracin tarinaksi aika yksioikoinen, mutta iskee silti ja lujaa. Hauskuutta ja ensiluokkaista viihdettä simppelistä ideasta, minkäs sitä nero lahjoilleen voi.
Erittäin hyviä tarinoita kuusi yhdeksästä, kohtalaisen mainioita kahdeksan. Eikä yhtään todellista rimanalitusta. Ei myöskään B-luokan piirtäjiä, joita on viime aikoina nähty lähes Taskarissa kuin Taskarissa. Todella hyvä kokonaisuus siis, loistavaa!
Eikä se silti vetänyt vertoja Teemanumerolle 27 eli Pehmeälle paketille. Odotukset olivat kovat, kuten aina jouluisten Taskareiden kohdalla, enkä tälläkään kertaa joutunut pettymään.
Joulujen joulu (Martina—Gatto) — Martinan ja Gatton klassikko aloittaa kirjan upealla tavalla. Erinomaista wanhan ajan (joulu)fiilistä roppakaupalla, ja juonikin on aivan erinomainen. Monipuolinen tarina, jossa viehättää myös hiirten ja ankkojen yhteinen joulunvietto. Gatton varhaistaide on todellista herkkua sekin.
Ammattimiehet (Salati—Asaro) — Harmiton, kohtalaisen hyvä yksisivuinen.
Joulun taikaa — Taikuri Magi Mustosen paluu (Ambrosio—Vian) — Malliesimerkki onnistuneesta Taikaviitta-joulutarinasta. Hyvä juoni, hieno loppu, mainio tunnelma ja Vianin silmiähivelevän kauniit piirrokset muodostavat tyylikkään kokonaisuuden.
Lunta tulvillaan (C.Panaro—Usai) — Siedettävä yksisivuinen.
Uhka joulun alla (Faraci—Mazzarello) — Mahtava aloitus kolmiosaiselle kokonaisuudelle. Viihdyttävä, kiehtova, hauska ja hyvin piirretty.
Tavaton joulumysteeri (Faraci—Soldati) — Vielä viihdyttävämpi, kiehtovampi ja ennen kaikkea hauskempi (lue: aivan hillitön!). Ja vähintään yhtä hyvin piirretty.
Tavattoman uhkaava joulumysteeri (Faraci—Ziche) — Homma viedään loppuun todella tyylikkäästi. Jälleen kerran huikeaa tarinointia Tito Faracilta. Huomatkaa myös viittaus erääseen toiseen, pari kuukautta sitten Suomessa ilmestyneeseen Titon tarinaan...huikeaa.
Päättynyt kaikk' on työ (Gagnor—Faccini) — Gagnor sai kehuja jo ylempänä, ja tästä tarinasta mies ansaitsee niitä vielä moninkertaisesti enemmän! Tämä on neroutta. Kekseliäs, oivaltava, hauska, kiehtova, tunnelmallinen, kaunis...täydellinen joulutarina. Pakko kehua myös Enrico Faccinia — kukaan toinen tuskin olisi voinut tulkita tätä tarinaa näin onnistuneesti. Aivan mieletöntä!
Talviautoilun haasteet (O.Panaro) — Mukava yksisivuinen.
Toimintatäti (Venerus—De Vita) — Hieno Mikki-tarina. Tunnelmallinen, mielenkiintoinen ja hauska talvinen rikosjuttu.
Nero lomalla (Quattrocolo—Limido) — Erittäin mukavaa talvitunnelmointia. Quattrocolosta on näköjään sittenkin ihan kelvoksi tarinoitsijaksi.
Lomapähkinät:
Pukki kaalimaan vartijana (Mainardi&Perini—Tosolini) — Hauska idea, vaikka pähkinät aika perinteisiä pulmatehtäviä ovatkin. Jouluinen/talvinen fiilis on mainio ja tarinoiden toteutus muutenkin erinomainen.
Laskuoppia (Mainardi&Perini—Vetro) — Ei aivan yhtä hauska kuin edellinen, mutta toimii mukavasti silti.
Tehtävä jouluaattona (Mainardi&Perini—Soffritti) — Pikku-Aku ystävineen toivottamassa hyvää joulua kuuluu jouluiseen Teemataskariin. Olkoonkin, että Joulupukki on vähän rumempi tällä kertaa.
Universumin upein uusivuosi (Mainardi&Perini—Tosolini) — Juttu on aluksi vähän heikosti selitetty, mutta hyvä tämäkin on.
Takaisin maan pinnalle (Mainardi&Perini—Turconi) — Mainio päätös pähkinöille ja koko Taskarille.
Kerrassaan fantastinen kokonaisuus! Jatkaa jouluisten Teemanumeroiden kunniakasta perinnettä erinomaisesti. Taistelu vuoden parhaan Taskukirjan tittelistä on tämän ja edellisen Teemataskarin välinen. Kultakuume on tarinoiden absoluuttisen tason suhteen ehkä aavistuksen parempi (eli tasaisen ensiluokkainen), kun taas tätä lukiessa oli vielä hauskempaa jouluisesta teemasta johtuen, ja tässä kaikki tarinat ovat ennen Suomessa julkaisemattomia. No, päätyköön ratkaisemattomaan. Huikeaa sarjakuvaa.
