Selailin hiukan inducksia. Halusin selvittää, miksi intoni taskareihin hiipui suunnilleen nro 100 jälkeen. Yksi asia oli tietysti teini-ikä, muut asiat alkoivat kiinnostaa (tämä ei selvinnyt inducksista...). Mutta mielenkiintoinen juttu sieltä selvästi tuli vastaan. Numeron 113 jälkeen taskareihin tuli selvästi uudempaa matskua. Ilmiselvästi julkaisupolitiikka oli muuttunut tuolloin. 70-lukulaiset ja sitä vanhemmat jutut kylmästi unohdettiin ja alettiin tarjota lukijoille tuoreita seikkailuja. Moni taskari on tämänkin jälkeen hyvää tasoa, mutta piirroksellisesti Cavazzano ei enää miellyttänyt ja De Vitan ankka-tarinatkin alkoivat muuttua huonompaan suuntaan. Aiemmin tässä ketjussa olen jo sanonut, että käsikirjoitusten taso on laskenut eniten. Ja totta se on! Kaksi parasta taskarikirjoittajaa ovat eittämättä Guido Martina ja Romano Scarpa (ja Scarpa vieläpä kaikista kovin taskaripiirtäjä), heidän tarinansa kestävät aikaa. Vaan aika säästeliäästi heidän juttujaan on tuon nro 113 jälkeen tullut.
Onneksi näitä 'klassikoita' on nyt alettu uudella innolla julkaisemaan ja taskareidenkin taso on noussut.
