Janne Yliruusi:
>Aikamoinen yleistys. Kyllä niitä hyvin väritettyjä ja
>hyvällä maullakin tehtyjä tietokonevärejä näkee.
Parhaat tietokoneväritykset on tietty semmosia, joista ei heti tajua että ne on tehty tietokoneella, eli turha kikkailu valmisefekteillä ei iske muhun.
Mutta aiheeseen, kuinka teen ja mitä välineitä käytän. Luonnostelen paljon ja runsaasti A3 paperille. Sitä ennen olen saattanut suunnitella ruutujakoa pienemmälle paperille.
Käytän luonnosteluun sinistä JA punaista värikynää, systeemi tulee animaatiopuolelta: kun olen aikani sutannut sinisellä värikynällä voin selkeyttää viivoja punaisella ja ne erottuvat paremmin. Eli yksityiskohtia pikkuhiljaa lisäillen tapahtuu luonnostelu.
Sitten teen jotain hassua: käännän paperin valopöydälle nurinpäin, luonnospuoli lasia vasten jolloin voin tarkkailla luonnostani peilikuvana. Näin huomaan tekemiäni virheitä, sommittelun epätasaisuuksia jne. korjaan ne ja luonnostelen sitten työn vielä ainakin kerran uudelle paperille. Tämän pohjalta tussaan valopöydällä eri paperille, paksummalle ja liukaspintaisemmalle (180-200 g) käyttäen lähes yksinomaan teräspiirrintä ja pullotussia (India ink). Valmiin työn pienennän kopiokoneella skannerin lasille sopivaan kokoon ja skannaan eri resoluutioilla, riippuen siitä tuleeko työ värilliseksi (300dpi) vai mustavalkoiseksi (600dpi).
Perusväritys tapahtuu photarissa hyvin yksinkertaisesti:
täytän pinnat maalipytyllä - siinä se. Näyttävämpää jälkeä halutessani nyhjään pidempään, väritän ääriviivoja ja/tai varjostelen, käytän liukuvärejä yms.
Sarjakuvien värittäminen vaatii kaikista työkaluista poistettavaksi antialiase (pehmennys) option. Muutoin käy huonosti, viivat eivät enää olekaan skarppeja jne...
Jos ääriviivan tarvitsee olla musta ja todella skarpin, voi työn ensin skannata 600 dpi, tallentaa tämän eri nimellä ja tehdä värityksen 300 dpi kokoon CMYK-tilassa. Valmiiksi väritetystä 300dpi -versiosta sitten poistetaan mustat ääriviivat; olen valinnut ne Select>color range menetelmällä. Valinnan olen tallentanut Paths -paletin avulla. Näin voin pitää viivat samalla tasolla ja väritys on helppoa pintojen täyttöä. Kun väritys on valmis, otan valinnan muistista ja leikkaan mustan kanavan osalta valitun osion eli ääriviivat pois. Jäljelle jäävät vain väritetyt osat. Sitten vain yhdistän yksibittisen ääriviivakuvan ja värit jossain toisessa ohjelmassa. Esim. PageMakerissa tai Illustratorissa. Näin tehty työ on painovalmis.
Tiffi-kuvissa käytän lzw-pakkausta, joka ei hukkaa infoa. Ei tiedostot ole kovin isoja. A4 -kokoinen cmyk tif sivu on 5-6 megaa. Ilman lzw pakkausta koko on huomattavasti isompi.
Sarjakuvavärittämisen (amerikkalaisen sellaisen) teknisen puolen historiasta Bob Rozakis on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelisarjan Silver Bullet Comicsilla:
http://www.silverbulletcomicbooks.com/bobro/96684120072585.htmTeknisestikin tehty bulkkiväritys kuulostaa nykyään käsityöltä :-)
Timo