Warlock, Adam Warlock -- ja Thanos!

[X-men]

Darkseidilla ja Thanosilla on muiden yhtäläisyyksiensä ohella se samankaltaisuus, että kummatkin olivat alkuaan hoikkia poikia, mutta aloittivat myöhemmin massakauden.

Juu ja nykyään Darkseid on/oli huomattavasti erinäköinen kuin Byrnen aikaan ja Thanoskin on muuttunut vuosien saatossa.

[Jiksi]

Kävi mielessä tutustua Starlinin Thanos-tarinoihin, mutta ensin pitäisi selvittää miten kaikki ne miljuuna juttua – joissa lisähaasteena on jokaisen nimessä infinity – liittyvät toisissa niin ne mielihalut menivät samaa tietä.

Sen sijaan tartuin Jeff Lemiren kirjoittamaan Thanos-sarjaan. Deodaton kuvitusta oli kyllä kiva tarkastella – tässä se on melko lailla tarkalleen samaa kuin Original Sin -sarjassa – mutta ylimääräiset katuojat pitkin sivuja on tyylikeino joka ensin näyttää hyvältä ja alkaa sitten vaivaamaan.

Lemire kuitenkin vetää aivan pohjat Old Man Thanos -ideansa kanssa. Thanos nyt vain ei ole äijä, mies tai mikään samaistuttava olento, vaan epähahmo jota tarvitaan sankareiden vastapainoksi. Hahmon kohtaamat haasteet, vaikeudet tai voitot eivät liikuta alkuunkaan.

Täysin kurjan sarjan kääntää ympäri Donny Cates ja tämä osuus on koottu yhteen kokoelmaan Thanos by Donny Cates, jonka perään on liitetty ensimmäinen Cosmic Ghost Rider -minisarja. Samat tarinat ovat myös erillisissä kokoelmissa Thanos Wins by Donny Cates ja Cosmic Ghost Rider: Baby Thanos Must Die.

Cates ei sen suuremmin välitä sovittaa Thanosta Marvel-universumiin tai muuhun järjelliseen kehykseen, vaan vetää aivan omiaan tyylillä, josta tulee mieleen Mark Millarin Marvelit, erityisesti sen Ultimate-laidalta.

Cosmic Ghost Rider on muuten Frank Castle, eli Tuomari. Tämä voi hahmon ystävälle olla samanlainen häväistys kuin Enkeli-Frank, Franken-Castle ja mitä niitä vielä olikaan, mutta nyt mennään niin nyrjähtäneisiin aivoituksiin, että hauskaa piisaa.

Siinä se nerokkuus onkin, tämä on kirjoitettu ihan kirkkaasti kympin arvoisesti, mutta huumoria unohtamatta. Samalla se saa kunnolla ymmärtämään, mikä tuossa Lemiren aloituksessa menee pieleen: dark & gritty on niin monesti nähty, että tyylilajin valitessaan pitäisi sitten paremmankin kirjoittajan kynän olla terässä tai muuten tuloksena on vain ilotonta puristamista.

Ai niin, Geoff Shaw on loistava kuvittaja, joka tuottaa Catesin hassuttelut riittävällä uskottavuudella lukijalle.

[Toni]

Houps!

Donny Catesin Thanos-tulkinta on tosiaan cool - vaikkei toki Starlinin nerokkuuden tasolle ylläkään.

Mutta jos Cates iskee, kantsii tsekata myös herran Silver Surfer: Black -albumi:

https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9051.msg533153.html#msg533153

Tosin digiversiona ei toimi laisinkaan, sillä on piirretty julkaistavaksi jätti-isossa koossa.

[X-men]

Eihän Starlinilta tullut kuin muutama Infinity-opus ja jos nuo tarinat olisivat tulleet lehtinä niin ei olisi vielä päästy loppuun (etenkin kun Starlin ja Marvel eivät aina tule toimeen).

No kohta tulee lisää Thanosta jos Thorin visiot pitävät paikkansa eli mikäs pahan tappaisi.

[Toni]

Eihän Starlinilta tullut kuin muutama Infinity-opus ja jos nuo tarinat olisivat tulleet lehtinä niin ei olisi vielä päästy loppuun (etenkin kun Starlin ja Marvel eivät aina tule toimeen).

No kohta tulee lisää Thanosta jos Thorin visiot pitävät paikkansa eli mikäs pahan tappaisi.

No onhan Starlinilla yli 10 albumia, joiden nimissä esiintyy sana Infinity.

Mutta Jiksille saattaisi olla jotain alustavaa apua tuosta listasta (en ole tsekannut, kuinka tarkkaan pitää kutinsa - ja mukana on muidenkin kuin Starlinin Thanos-tarinoita, mutta eiköhän tuosta jotain osviittaa irtoa):

https://www.goodreads.com/series/218391-thanos-reading-order

[Jiksi]

Mutta Jiksille saattaisi olla jotain alustavaa apua tuosta listasta (en ole tsekannut, kuinka tarkkaan pitää kutinsa - ja mukana on muidenkin kuin Starlinin Thanos-tarinoita, mutta eiköhän tuosta jotain osviittaa irtoa):

https://www.goodreads.com/series/218391-thanos-reading-order

Kiitos, olen jo pitkään ollut aikeissa tarttua Alan Davisin kuvittamiin juttuihin, The Infinity Siblings, Conflict ja Ending, jotka muodostavat yhdessä trilogian.

Täytyy kuitenkin hetki sitä vähän ensin selvittää, olisiko syytä lukea jotain vanhempia niiden alle, ainakin edeltävät – The Infinity Revelation, Relativity ja Finale – ovat nekin oma trilogiansa.

Joskus ei vain jaksa harrastaa tällä tavalla, vaan on mukava ottaa jotain summamutikassa ja vain yksinkertaisesti lukea.

Itse olen ilmeisesti juuri ne kriittiset vuodet nuorempi, ettei Starlinin Marvel-tuotanto iskenyt koskaan samalla tavoin kuin DC-puoli, vaikka Infinity Gauntlet oli vielä ihan jännä, joten pieni kynnys näissä kaikkine sidoksineen laajempaan kokonaisuuteen muodostuu.

Tuosta mainitsemastani Davis-yhteistyöstä voi kyllä näytesivujen perusteella sanoa Davisin olevan edelleen ihan selittämättömän hyvässä vedossa.

[X-men]

Siblingseistä Endingiin sijoittuu TRN*numeroita* versumiin eli jos haluaa pysyä pääversumissa/kaanonissa niin sitten Revelationista Finaleen ja sinällään ei väliä missä järjestyksessä lukee kun kukin on oma kokainaisuutensa, toki myöhemmin tulleet spoilaa pikkasen aikaisemmin tulleita.

Jos haluaa kaiken tuohon liittyvän lukea niin sitten pitää aloittaa warhaisista Warlockeista ja muista ja jatkaa Infinty.saagalla (Gauntlet, War, Crusade) ja sitten lukea Thanosin lehtiä jne eli tuossa ei luettava kovin pian lopu kesken.

[Jiksi]

Kävi mielessä tutustua Starlinin Thanos-tarinoihin

Ja kokeilin lopulta varovaisesti Thanosin omaa sarjaa vuodelta 2003, joka on kuusi numeroa Starlin-Milgrom-yhteistyötä ja kuusi numeroa Keith Giffenin ja Ron Limin alustusta seikkailuihin, joita olen kommentoinut Abnett-ketjussa.

Starlinin osuus on näistä parempi, eikä yhtään niin totinen kuin olin sen arvellut olevan. Huumoria on mukana peräti neljännen seinän rikkomisen muodossa.

Juonesta sen verran, että Thanos on taas polleata poikaa, ja tällä kertaa höykytyksen kohteena on Galaktus, joka puolestaan kerää ikuisuuskiviä.