Sarjakuvayleissivistys: Pakollinen oppimäärä

[JJ Naas]

Return of the Living Deadin esittämisen esti vielä 90-luvulla yhdellä puhelinsoitolla silloinen ministeri Ole Norrback kun oli lukenut lehdestä että tämmöinen on tulossa. Muistaakseni vain pari päivää ennen aiottua esitystä. Ja kyseessä oli sentään komedia.

Off Topiciksi menee, mutta tietääkö kukaan onko tuolla sensuurilistalla vielä roikkumassa joitain vanhoja elokuvia, joita ei ole vieläkään lupa esittää Suomessa? Esimerkiksi, minkä takia Mad Max ykköstä en ole koskaan nähnyt sen enempää televisiossa kuin videovuokraamoissakaan? Mad Max 2 ja 3 ovat sentään tuleet TV.stä ties kuinka monta kertaa, mutta ykköstä ei koskaan...

[JJ Naas]

Mad Max ykkösen oikeudet ovat eri taholla kuin kakkosen ja kolmosen. Sitä ei myydä samassa Hollywood-filmien paketissa jollaisia maikkari suosii.

Jahas... no sillä sekin selvisi. Olenkin vähän ihmetellyt.

[jokela]

Mad Max ykkösen oikeudet ovat eri taholla kuin kakkosen ja kolmosen. /... / Mukava pienen budjetin filmi vaikka juoneltaan tavanomainen kostotarina.

[Off-topic mode] .. Niih, eikös suuri syy kanssa ole että se on aussie-filmi? Gibson kun on kenguru-kansaa .. ja se vielä tarvi dubata ennenkö pistettiin videolle ..
 
Muistasin että siinä romutettiin rutosti menopelejä. Ja siinä ilmeni alkuaan miksi poliisina olleesta Max´ista tuli kärttynen ´Mad-Max´ kun pyörä-jengi murhasi sen vaimon ja lapsen.
(Kuvaillisesti väkivaltaisella tavalla josta kai ei sen ajan [-79] sensuurit tykänneet eikä kai myöskään autokolareiden verisestä realistisuudesta.)

Jatko-osa on näemmä tekeillä .. [/off-topic mode]  

-- j --

[Frank N. Furter]

Viikonlopun viimeisillä minuuteilla minä sitten ehdotan sitä Ralf Königiä. Sopiva teos aloittaa voisi olla Sonninpallit. Rietas, hauska ja samaan aikaan hyvin kirjoitettu. Kuvittajana König on tässä ehkä parhaimmillaan (vaikka eihän hän mikään Moebius ole ikinä ollut).

[roju]

Ikinä en oo deadlinejä kunnioittanu. Jos tää ny myöhästy nii ainaki tiedän kenen on syy.

Roju, sulta odotan Jotain Vaikeaa Ranskalaista Taidesarjakuvaa. Sellaista kun listassa ei ole vaikka olemassa kylläkin.

Pitkällisenkään miettimisen jälkeen en keksinyt mitään joka olisi kauhean vaikeaa ja taide- ja silti jotenkin parempi ja merkityksellisempi kuin David B:n Ascension de Haut-Mal eli Epileptic. Voisin tietysti marmattaa tästä, sanat  "vain yksi" ja "mielekkyys" tulee mieleen mutta what the heck. Otetaan hauskasti. Mutta jos tästä tulee joku virallinen suosituslista jonnekin, niin sitten kyllä protestoin ja vahvasti.

siis David B: Ascension du Haut-Mal 1-6 (en francais)/Epileptic 1-2 (in English). Perustelut: uudistaa sarjakuvakerrontaa mm. käyttämällä kerronnassa mestarillisesti eri aikatasoja, mielleyhtymiä ym. David B. ei ole ensimmäinen joka on niin tehnyt, mutta paino onkin sanalla "mestarillisesti". Kokonaisuus on sivumäärästä ja aiheesta huolimatta onnistunut. Piirrosjälki lienee riittävän lähellä "perinteistä" eurooppalaista sarjakuvakerrontaa että on helposti lähestyttävää ja ymmärrettävää ainakin franko-belgikoulukunnasta ponnistaville lukijoille. Tähän maailmanaikaan joku (visuaalisesti) astetta taiteellisempi pläjäys saattaa vielä olla suurelle lukijakunnalle liian vaikeasti omaksuttavissa. Päivitetään tilanne taidesarjakuvan osalta 25-50 vuoden kuluttua. David B on jossain haastattelussa sanonut että haluaa sarjakuviensa kuvien olevan helposti luettavissa. Sarjakuvassa kuvan pitäisi olla alisteinen tarinankuljettamiselle hänen mielestään. Ascensionissa on muutama mestarillinen, ennennäkemätön mutta kuitenkin helposti ymmärrettävä kuvankäytöllinen juttu, mm. epilepsian ja unien kuvaamisessa. Kuvien mustuus ja tarinan tyyli sopivat täydellisesti yhteen.  

L'Ascension... kertoo Davidin perheen tarinan usean sukupolven ajalta. Vertailukohtaa sille on vaikea löytää (vielä olemassaolevien) sarjakuvien puolelta. Sitä myöten albumi lienee vielä "taide-": aihepiirinsä puolesta se on liian erilainen kuin sarjakuvat totutusti keskimäärin.

Joka ikistä vähänkin vakavampaa sarjakuva-albumia on tapana verrata Mausiin. Aika usein vertaus on lähinnä osoitus vertaajan sarjakuvayleissivistyksen puutteesta tai yleisön aliarvioinnista: Maus on "ainoa" virallisesti "erilainen" "aikuisten" sarjakuva joka on tuttu yli kahdelle ihmiselle.  Ascensionin kohdalla vertaus on kuitenkin astetta perustellumpi kuin yleensä: molemmissa näytetään (alleviivaamatta) kuinka isien teot seuraavat perheessä aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Tai seuraavatko. Tällaisia tarinoitahan löytyy kirjallisuuden puolelta vaikka kuinka ja elokuvan puoleltakin muutama.

Ascension on yritys setviä perhedynamiikkaa, perheen psykologiaa, kuinka salaisuudet ja ääneen lausumattomat asiat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Setviä, ei selvittää, sillä lopullisia vastauksia ei ole. Asiat näyttävät erilaisilta eri aikana, eri ikäisenä, eri perheenjäsenen näkemänä. Lisäksi Ascension on tietysti kuvaus sairaudesta ja siitä kuinka se myös tuhoaa Davidin perheen. Davidin vanhemmat ovat neuvottomia, millään keinoilla ei saada perheen esikoispoikaa terveeksi, oikeus ei tapahdu eikä ponnisteluista ja hyvistä pyrkimyksistä palkita ja se lamauttaa koko perheen. Sairauteen ja sairaaseen ei aina jaksa eikä voi suhtautua reippaasti, mikä taas on omiaan aiheuttamaan syyllisyyttä ja katkeruutta... Elämä ei ole reilua, niinhän se usein on. Eri ihmisillä vain on onni ymmärtää se eri aikoina. Loppujen lopuksi elämän tarkoitus on kai löytää joku syy elää vaikka edessä häämöttää vääjäämätön: kuolema.    

Tällaisia asioita minä haluan lukea sarjakuvistani ja kirjoistani.

[Ossi Hiekkala]

Gibson on aussi kuten myös ohjaaja George Miller.

Väärin. Gibson on jenkki syntyjään. Isänsä muutti perheineen Australiaan. Asia, mistä aussit muistavat kyllä mainita puheeksi tullessa.

[Otto Sinisalo]

Ikinä en oo deadlinejä kunnioittanu. Jos tää ny myöhästy nii ainaki tiedän kenen on syy.

Eipä mitn, en eilen ehtinytkään juuri olla koneella. Sitä paitsi halusin ehdotuksesi, koska listasta puuttui mielestäni ranskalainen "aikuisten" sarjakuva. Ja puuttuu edelleen, yhtään L'Assoa ei esimerkiksi ollut.

Kiinnostava valinta: jos etsit vertailukohtia sarjakuvista niin tuo kuulostaa muuten pitkälti Jimmy Corriganilta (isät, sukupolvet).

Laitoin listalle englanninkielisen kokoelman, koska se on oletettavasti suurempi.

Lopullinen lista:

Bryan Talbot: The Adventures of Luther Arkwright
Jean-Claude Mezieres - Pierre Christin: Valerian: Alflolol, vallattu planeetta
Moebius: Arzach
René Goscinny - Albert Uderzo: Asterix: Pääliköiden ottelu
David Mazzuchelli: Big Man
Marv Wolfman - George Perez: Crisis on Infinite Earths *
Hiroaki Samura: Blade of the Immortal: Mirror of the Soul
Jeff Smith: Bone
Dave McKean: Cages
Charles Schulz: Complete Peanuts Vol. 1 *
Hugo Pratt: Corto Maltese Etelämerellä
Frank Miller: The Dark Knight Returns
Chester Brown: Ed, iloinen klovni
David B: Epileptic 1
Alan Moore - Eddie Campbell: From Hell
Daniel Clowes: Ghost World
Keiji Nakazawa: Hiroshiman Poika
Matti Hagelberg: Holmenkollen
Jii Roikonen: Jasso lemmen kissa
Chris Ware: Jimmy Corrigan, the Smartest Kid on Earth
Munoz - Sampayo: Joen Baari
George Herriman: Krazy Kat
Bill Watterson: Lassi ja Leevi - Juhlakirja 7
Dave Kelly: Living In Greytown **
Charlier - Giraud: Luutnantti Blueberry: Kultainen luoti
Art Spiegelman: Maus
Enki Bilal: Metsästysretki
Tarmo Koivisto: Mämmilä 3: Pässimäestä peltihalliin *
Hayao Miyazaki: Nausicaä of the valley of wind
Gilbert Hernandez: Palomar
Osamu Tezuka: Phoenix
Winsor McCay: Pikku Nemo Höyhensaarilla
André Franquin: Pikon ja Fantasion Seikkailuja 13: Sos Bretzelburg kutsuu *
Robert Crumb: Pilajuttuja ja piirroksia
Garth Ennis - Steve Dillon: Preacher: Until the End of the World
Don Rosa: Roope Ankan Elämä ja teot
Neil Gaiman, ym: Sandman - Unien maa
Scott McCloud: Sarjakuva, näkymätön taide
Didier Comes: Silence
Frank Miller: Sin City
Herge: Sininen Lootus
Joakim Pirinen: Sokeri-Sakari
Ralf König: Sonninpallit
Carl Barks: Takaisin Klondikeen
Jamie Hewlett - Alan Martin: Tank Girl
Benoit Sokal: Tarkastaja Ankardon seikkailuja 1, Koiran paluu
Will Eisner: Uneksija
Alan Moore – Dave Gibbons: Watchmen


* valittu konseksuksella, eli jotkin osallistujat ovat ehdottaneet useampia nimikkeitä ja minä olen hyväksynyt ne listaan (jos joku nyt pitää kirjaa...)
** webbisarjakuva

Tunnuslukuja:

Listalla on 48 nimikettä

Neljä japanilaista sarjakuvaa
Neljä skandinaavista sarjakuvaa (Suomi, Ruotsi)
Kolmetoista (muuta) Eurooppalaista sarjakuvaa (Ranska, Benelux, Saksa)
Kaksikymmentäseitsemän englanninkielisen alueen sarjakuvaa (Yhdysvallat, Iso-Britannia (Australia?))

Tekijöissä ei ole ainuttakaan naista.

Viisi strippisarjakuvaa (jos Mämmilä lasketaan)
Kolmekymmentäkuusi listan sarjakuvista on ollut jossain muodossa saatavilla suomeksi

Alan Moore mainittu kahdesti
Frank Miller mainittu kahdesti
Neljä DC-yhtiön julkaisemaa sarjakuvaa

Keksiiko joku muu tilastonikkari vielä tunnuslukuja?

Lista jäi kolmen nimikkeen päähän ns. puoli-Jokisesta eli viidestäkymmenestä sarjakuvasta. Pitäisköhän täydentää?

EDIT: lisäsin Königin kun unohdin, lisätty maininta naisten puuttumisesta

[roju]

Ja puuttuu edelleen, yhtään L'Assoa ei esimerkiksi ollut.

David B on L'Associationin perustajajäsen ja L'Asso on L'Ascension/Epilepticin julkaisija, englanninkielisen jakelun hoitaa Fantagraphics. Joten se puoli on hoidossa. Ranskalaisen taidesarjakuvan mainstream.

Mutta listassa ei ole yhtään Fremokia. Tai Dernier Critä. Tai Seuilia. Tai Corneliusta.

Kiinnostava valinta: jos etsit vertailukohtia sarjakuvista niin tuo kuulostaa muuten pitkälti Jimmy Corriganilta (isät, sukupolvet).

Lista jäi kolmen nimikkeen päähän ns. puoli-Jokisesta eli viidestäkymmenestä sarjakuvasta. Pitäisköhän täydentää?

Teetkö jotain suosituslistaa kirjastoille vai mitä? Mielekkäämpää minusta nämä olisi jaotella lajityypeittäin. Ei voi verrata appelsiineja ja omenoita. Ei taide muutenkaan ole mikään hevoskilpailu.

---Dominique Gobletin Souvenir d'une journée parfaite (FRMK) valittiin Comics Journalissa vuoden parhaksi eurosarjakuvaksi 02. Upea. Tai melkeen mitä vaan Alex Barbierilta. Yhtä hyvä kuin Palsa, mutta tyyli on erilainen. Tietysti. Ei pariisilainen aristokraatti snobi suhtaudu lihaan samalla tavalla kuin lappilainen juopon poika. Mutta nämä ei ole joka pojalle.

[roju]

Ei o muuten yhtään naista listalla. Itsekin olen siihen syypää. Goblet oli vasta kakkosena. On sen verran nuorempi ja tehnyt vähemmän kuin David B. Mutta vain hyviä hyviä juttuja, toisaalta.

Lynda Barry, Debbie Drechsler, Julie Doucet...

[KH]

Vaikka en olekaan varma, kannattaisiko aivan joka paikkaan ängetä sukupuolikiintiöitä, 50 "pakollisen" albumin lista ilman Doucet'n My Most Secret Desirea ja Drechslerin Daddy's Girliä kuulostaisi kyllä älyttömältä...

Toisaalta, eihän listalla ole myöskään Jim Woodringin huikeaa neroutta. Kätevin valinta olisi tietty 340-sivuinen The Frank Book -kokoelma.

--Haa, mutta siinähän ne kolme täydennystä jo tulivatkin, ja ilman vastaväitteitä!  8)
Lukkoon, lukkoon!

[Reima Mäkinen]

Jaahas, nykkö se loppu? Hieno lista, mutta joitakin nimiä jäin kyllä kaipaamaan. Esim:
Jack Kirby (& kumpp.): The essential Captain Marvel
Elzie Segar: Kippari Kalle
Raymond Brigss: Minne tuuli kuljettaa
Harold Foster: Prinssi Rohkea 1
Alex Raymond: Flash Gordon
Frank Hampson: Dan Dare
Jack Cole: Plastic man
Forest & Jacques Tardi: Sama täällä
Ben Kachor: The Jew of NewYork

Kirbyltä on hankala valita yhtä sarjakuvaa tai kirjaa (minä otin nyt tuon), mutta miehen olisi syytä päästä listalle muodossa tai toisessa. Jos supersankarisarjakuvia nyt missään arvossa pidetään... Kirbyllä on ollut siellä kylla isommat saappaat kuin monella muulla.
Lisäksi listalta puuttuu muutama hyvin suuren vaikutuksen koko sarjakuvan kenttään tehnyt tekijänimi, kuten: Harvey Kurtzman, Milton Caniff, Mort Walker,  Johnny Hart, Walt Kelly, Quido Crepax, ja Craig P. Russell. Kurzmaniahan on koottu aika nihkeästi samoin Milton Caniffia ja Kellyn Pogoa ei juurikaan ole Suomeksi nähty.

Tuoreempien sarjojen kanssa on syytä olla varovainen, silti näkisin listalla mielellään myös omia suosikkejani kuten Mark Beyer (Agony) tai Kevin O'Neill (Pat Millsin ja Mooren kumpaanina mm. Marshall Law ja LOEG), Basil Wolverton ja Jacovitti... Nuorempien tekijänimien edustuksessa näen myös tuon kimppalistan uskottavuuden kannalta suurimmat tahrat. Siis niin, että sarjakuvia enemmän harrastanut ei voi noiden kaikkien pääsyä tuon mittaiselle listalle ymmärtää, sillä rinnalle ja ohi olisi tunkua. Älkääkä ymmärtäkö väärin, pidän ja arvostan uudempaakin. Mainittakoon vaikka nyt vaikka Jason (hys), Lorenzo Mattotti (mies ikkunassa, ym), Claire Bretecher (Turha joukko), Freddy Milton (Nakke albumit), Carol Swain (Invasion of the Mind Sappers), Seth (It's a Good Life if You Don't Weaken), Martin Kellerman (Rocky), Åsa Grennvall (Seitsemäs kerros) sekä kotimaisista Terhi Ekebom (A cow's Dream) ja Pentti Otsamo (Haukotuksia)

Sitten on tietenkin koko joukko järkälemäisiä teoksia, joihin minulla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua (ja joiden silti uskon olevan listapaikan arvoisia). Esim:
Posy Simmons: Gemma Bovery
Craig Thompson: Blankets
Jason Lutes: Berlin
Dylan Horrocks: Hicksville
Howard Cruse: Stuck Rubber Baby

Tuossakin on klassikot ja esim. japani vielä oikeastaa kouluamatta.

[Otto Sinisalo]

David B on L'Associationin perustajajäsen ja L'Asso on L'Ascension/Epilepticin julkaisija, englanninkielisen jakelun hoitaa Fantagraphics. Joten se puoli on hoidossa. Ranskalaisen taidesarjakuvan mainstream.

Näinhän olikin joo. "Taidesarjakuvan mainstream"? Tämä "Ranska" on jokin Shangri-Lan tyyppinen mielikuvitusmaa, eikö olekin?

Teetkö jotain suosituslistaa kirjastoille vai mitä? Mielekkäämpää minusta nämä olisi jaotella lajityypeittäin. Ei voi verrata appelsiineja ja omenoita. Ei taide muutenkaan ole mikään hevoskilpailu.

Ei, annan Hännisen ja Jokisen hoitaa nuo kirjastopuolen hommat. Lista pohjana olisi tietty kiinnostavaa järjestää jokin lukupiiri tai jotakin.

Vaikkei nyt missään raveissa ollakaan, ajattelin aloittaa jonkinlaisen "paras sarjis niinq ikinä" -äänestyssarjan. Eihän se lopulta mitään kertoisi, mutta voisi poikia kiinnostavaa keskustelua.

Tällaiset listat ovat lopulta aina mittareita osallistujien mieltymyksistä ja ajan hengestä. Lista olisi ollut merkittävästi erilainen vuonna 2000*, jollain mainstream-foorumilla koottuna tai vaikka Luxemburgissa.

Mutta kysymyksenasettelu ja yhden nimikkeen rajoitus tekivät listasta yllättävän kattavan ja ehkä ajan, paikan ja yleisön harrastuneisuuden huomioon ottaen jopa yleispätevän. Vaikka englanninkielinen sarjakuvamaailma on ranskankieliseen verrattuna kehitysmaa, englanninkielisen sarjakuvan suosio listalla selittyy sillä, ettei ranskiksia käännetä eikä kieltä opeteta koulussa täällä Suomessa.

* pitkään jouduttiin odottamaan Neil Gaimania listalle, vaikka 90-luvun lopulla Niilo olisi ollut kymmenen ensimmäisen nimikkeen joukossa. Samoin vuonna 2000 Warren Ellisin ja Grant Morrisonin tuotannosta olisi nostettu esiin jotakin, nyt ei. Zeitgeist ohjaa.

[roju]

Hei tehdään sit mieluummin jokainen OMA top ten (tai viis tai jotain) lista. Rakastan tyhmiä listoja. Sellaisia niinku Rumbassa oli joskus kun mun syntymästä oli kulunut vähän vähemmän aikaa. Sellaset top ten-listat kertois yhtä kirjaa paremmin ja enemmän immeisten mausta ja aatoksista. Ja ties vaikka mistä muusta. Hauskaa on kans kun jonkun lista on johdonmukainen mut sit siel on joukossa yks outous.  

Ei tuo David B:n kirja ole MULLE tärkein sarjakuva ollenkaan. Mutta yleismerkittävä varmaan kyllä.  

[KH]

 Tuossapa muuten mielenkiintoinen tapaus kun jenkkiekspertit listaavat pakollisimmat sellaiset eurooppalaiset sarjakuvat, joita ei ole englanniksi ikinä käännetty.
Ja huomatkaa, otsikkona ei ole esim "hämärimmät sarjikset mitä pystytte kuvittelemaan" vaan oikeasti "absolutely indispensable for the bookshelf of any serious reader of comics"...

[roju]

"Taidesarjakuvan mainstream"? Tämä "Ranska" on jokin Shangri-Lan tyyppinen mielikuvitusmaa, eikö olekin?

Luin vaan just vähän aikaa sitten uudelleen alkuvuonna ilmestyneen BAMin sarjakuvaspessun artikkelia nykysarjakuvasta ja sen taiteellisesta tilasta. Siinä FRMKin Yvan Alagbé vaan viittasi yllättäen FRMKin kaltaisten "avantgarde"-kustantajien tilanteen melkeinpä huonontuneen sen jälkeen kun Satrapi ja Sfar esim. ovat saavuttaneet valtavan (myynnillisen) suosionsa. Kun (ranskalaisessa) lehdistössä jne. nykyään kirjoitetaan uuden taide/vaihtoehtosarjakuvan (uh mitä sanoja!!!) noususta ja menestyksestä, tarkoitetaan juuri näitä tekijötä, jotka ovat toki hyviä ja menestyneitä omassa lajissaan, mutta ongelma on siinä että kaikki sarjakuva - kaikki taidesarjakuvakaan - ei ole samanlaista. Mutta nyt sekä lehdistö että yleisö olettavat tietävänsä mitä "hyvä" taide/vaihtehtosarjakuva on ja miltä sen tulisi näyttää (eli simppelisti, perinteisesti piirrettyä, helppolukuista ja vakavista aiheistakin puhuessaan tavallaan viihdyttävää à la Sfar, Trondheim, Satrapi, B.) ja se rajoittaa vaikkapa kuvataiteellisemmalta puolelta tulevien sarjakuvien vastaanottoa.

Kyse ei ole myyntiluvuista =kateudesta, FRMK ei pyri valtaviin myyntilukuihin (eivät esim. välttämättä ota uusintapainoksia joistain palkituista ja loppuunmyydyistä kirjoistaan) vaan jostain epämääräisemmästä, varmaan vaikka siitä miten sarjakuva / taidesarjakuva /makkara MÄÄRITELLÄÄN ja kenen toimesta. Eli jos HK:n Sinisestä tulee tosi suosittua ja ite teet mustaa makkaraa, kyrsii kun kukaan ei enää kuule kun yrität huutaa että ei kaikki makkara ole lenkkiä, mustaa makkaraakin tarvitaan, me tykätään enemmän mustasta makkarasta ja vaikka meitä onkin vähemmän, meillä on oikeus siihen mielipiteeseen yhtä lailla kuin lenkin ystävillä lenkkiin. Ja ehkä kannattaa joskus itsekin maistaa, voi olla että musta makkara on harvojen herkkua mutta siitä voi vielä tulla jotain, uusia ruokalajeja joita ei ikinä keksittäisi jos tarjoilla olisi vaan lenkkiä. Paitsi tässä tapauksessa Asterix ja Lucky Luke ois varmaan lenkkiä ja Assot vaikka sit luomulenkkiä, koska ovat itse julistaneet olevansa esim. Pifin ja Piloten perinteen jatkajia. Ja FRMKeilla ois pieni maatilateurastamo jossa ne tekis joka vuosi pienen erän sitä mustaa makkaraa. Ne kun on taas kaikki käyneet taidekouluja, ei taideteollisuus-.  Ero on kuin kuvituksella ja öljymaalauksella, suurinpiirtein. (Vau, tää oli ehkä huonoin vertaus ikinä.)  

(Sori, tää varmaan kiinnosti taas kahta ihmistä. En muuten ole vaan euro-bore: haluisin keskustella myös esim. sarjakuvien levitysongelmista Pohjois-Amerikassa. Ei oo tullut vähään aikaan seurattua TCJ:tä että mitä sillä saralla on tapahtunut Diamondin /kirjakauppojen /keskittymisen /headshopien vähenemisen myötä.)

Lista pohjana olisi tietty kiinnostavaa järjestää jokin lukupiiri tai jotakin.

Todistaakseni MITEN bore mä oon, luulin olevani ainoa ihminen joka on aidosti innoissaan lukupiireistä. Mutta en kyllä ehkä jaksaisi lukea isoa osaa listan kirjoista uudelleen. Hmm. Never say never.