Tason vaihtelu piirtämisessä

[Tojutu]

Minä olen piirtänyt niin kauan kuin muistan,  mutta silti välillä tuntuu, ettei tasoni piirtämisessä ole aina sama vaan laadun jälki vaihtelee päivästä riippuen. Joskus kun on inspiration ja "flown" vaikutuksen alaisena, niin itsekin hämmästelen sitä, kuinka hyvää jälkeä syntyy ja silloin kuin on "huono päivä", niin koen erittäin suurta pettymystä ja mielipahaa siitä, kuinka huonosti piirrään. Jotenkin piirtämisestä ei ole tullut minulle, ainakaan vielä, sellaista rutiinia, että joka päivä onnistuisin tekemään huippu juttuja piirtämällä. Siitäkään huolimatta, että olen kuitenkin piirrellyt jo pidemmän aikaa. Koen tämän asian sellaiseksi aiheeksi josta haluaisin saada kuulla muiden piirtäjien kommentteja, neuvoja sekä vinkkejä. Olisko se mahdollista? Miten teillä muilla vaihtelee taso piirtämisessä? Kiitos paljon!  

[Reima Mäkinen]

Vaihtelee. Ei siitä pääse mihinkään. Se on ihan normaalia ja sen huomaa jo lämmitellessä. Huonoja päiviä täytyy vain yrittää kestää, tehdä ehkä vähemmän tärkeitä juttuja, värittää tai tussailla jos ei halua ryssiä jotain hyvää kohtaa sarjiksessa. Ja jos on tekemisessä käytössä sellainen luksus kuin aika.
Hyvinä päivinä parhaimmillaan oma jälki tyydyttää hyvinkin, mutta niitä  kökköpäivien jälkiä joutuu sitten aina korjailemaan jälestä päin. Aina kannattaa silti piirtää. 

[[kivi]]

Vaihtelee. Ei siitä pääse mihinkään.

Joka päivä ei vain lähde samalla tavalla, mutta aika iso vaikutus on sillä, mitä muuta tekee. Jos ei tee mitään muuta kuin piirrä, jälki voi olla vähintään riittävän hyvää koko päivän, vaan soitapa muutama keikka bassoa niin menee toista viikkoa ennen kuin kynä taas taipuu kädessä. Eri motoriikan alueet pitää saada aktiivisiksi, ja ne eivät kaikki toimi samaan aikaan.

Reiman ajatus siitä että "huonona päivänä" voisi tussata on vähän pelottava, siinä kun on paha riski että piirtämisen sijaan päätyy konstruoimaan piirrosta, nysväämään hitaasti sen sijaan että tekisi kerralla parasta


Aikaa myöten oppii itselleen sopivimman rytmin, ja varioimaan sitä sen verran ettei kyllästy. Jos koko vuoden pitää saada säännöllistä sarjakuvaa lehtijulkaisuun, on ainakin mulle itselleni parempi piirtää viikossa kolme päivää kellon ympäri, tai kahdessa viikossa kuusi päivää, ja sitten tehdä muita juttuja (muuten ei ole sitä elämää mistä kertoo); ideoida toki kannattaa aina koska mitä enemmän ideoita keksii, sitä enemmän niitä myös on valmis keksimään lisää. Kun hana on auki, ideat eivät lopu ennen kuin hanan sulkee, ja ideoiden keksiminen voittaa esim facebookin ajanvietteenä koska vain...

Kivi

[Reima Mäkinen]

Reiman ajatus siitä että "huonona päivänä" voisi tussata on vähän pelottava, siinä kun on paha riski että piirtämisen sijaan päätyy konstruoimaan piirrosta, nysväämään hitaasti sen sijaan että tekisi kerralla parasta

Nysväämisen astehan riippuu mm. piirrostyylistä. Mulla on luonnokset aika luonnosmaisia ja tussaus vastavasti myös sekin aika lennokasta, jos nyt näin kehtaa omaa duunia arvioida.
Huonona päivänä on mulla kyse enemmän aivoista kuin motoriikan "tottelemisesta". Ei tule tarpeeksi nättejä visioita, ruutuja, hyviä asentoja ja sommitteluja, kuvakulmia yms, vaan jotain tasapaksua (siis vielä tasapaksumpaa kuin tavallisesti) kökköä. Tai ehkä siinä on pää ja käsi synkassa, mutta kumminkin. Jos pohjalla on omasta mielestä ok kuva, niin kyllähän sitä sitten tussailee vaikka ei oliskaan paras vire, siinähän se kyky ja innostus sitten taas saattaa jopa huomaamatta nousta.

[Tojutu]

Aika jännää, että olette molemmat vastannut niin, että teilläkin on joskus samanlaisia vaikeuksia piirtämisen kanssa. Minä luulin, että kaikki hyvät piirtäjät eivät sellaista koe. Ja, mitä mä Reiman piiroksia ja sarjakuvia katsoin, niin taso kieltämättä on aika kova, tykkäsin niistä kyllä todella paljon. Ne on varsinkin tyylillisesti sellaisia mitkä muhun iskee, ei niinkään tavalliset piirrustukset vaan eritoten Reiman sarjakuvat  

[Henri Tervapuro]

Mulla on sellainen filosofia että huono materiaali korostaa hyvän materiaalin laatua. En oo sen enempää asiaa vatvonut vaikka olisi "huono päivä" (ylipäänsä kun pääsee piirtämään on hyvä päivä)

[Tojutu]

Mulla on sellainen filosofia että huono materiaali korostaa hyvän materiaalin laatua. En oo sen enempää asiaa vatvonut vaikka olisi "huono päivä" (ylipäänsä kun pääsee piirtämään on hyvä päivä)

Erittäin hyvä filosofia sulla on, en ainakaan itse ole ajatellut ennen noin, mutta totta joka tapauksessa. Minä olen nähnyt asian/piirtämisen aina ehkä liian musta-valkoisena, mikä ei välttämättä ole kovin hyvä juttu. Ja toisaalta muutenkin sellainen liiallinen omien töiden kritisoiminen taitaa olla aika turhaa, pääasia, että nauttii siitä mitä tekee.

[Reima Mäkinen]

Edelliseen keskusteluun viitaten. Niin, se on kuitenkin yksi asia piirrellä ja toinen julkaista niitä piirroksia.   Ei itsekritiikki kokonaan pahasta ole, joillekin se on tapa koputella kehitystä ja hyvä jos se sellaisena säilyykin.

[Curtvile]

Erittäin hyvä filosofia sulla on, en ainakaan itse ole ajatellut ennen noin, mutta totta joka tapauksessa. Minä olen nähnyt asian/piirtämisen aina ehkä liian musta-valkoisena, mikä ei välttämättä ole kovin hyvä juttu. Ja toisaalta muutenkin sellainen liiallinen omien töiden kritisoiminen taitaa olla aika turhaa, pääasia, että nauttii siitä mitä tekee.

Itse en varsinaisesti ole piirtäjä vaikka sitäkin puolivillaisesti enimmäkseen omaksi huviksi tulee tehtyä. Ennen muuta koska vaatii työtä ja keskittymistä asiaan

Ei ole yhtä oikeaa tapaa piirtää, tapoja joilla pääsee helpommalla ja itselle sopivampia mutta oppimisprosessi ei lakkaa. Ei ainakaan jollei itse sitä tee.

Itse uskon niin piirtämisessä, kirjoittamisessa kuin kaikessa muussakin tekemisessä virheiden merkitykseen.
Onnistuminen ei opeta mitään, epäonnistuminen opettaa. Tärkeintä on tehdä ja oppia tekemään uusia virheitä. Ne johtavat uusiin onnistumisiin.
Tekemisen myötä tulee yleensä kriittisemmäksi omalle jäljelleen, vaatii itseltään enemmän. Se ei poista nautintoa tekemisestä.
Mestaritkin tekevät virheitä ja heillä on yleensä enemmän epäonnistumisia pohjalla, virheitä joiden kautta on päästy edemmäs.

Kannattaa puurtaa eteenpäin.

[Tojutu]

Kyllä mä uskon, että mä tästä vielä kehityn ja toivottavasti opin joka päivä jotain uutta, niin kuin esim. nytkin lukiessani teidän viestejä ja aiheesta keskustellen. Täytyy vaan antaa aikaa itseleen ja opetelle pikku hiljaa tulemaan paremmaksi ja paremmiksi. Ja, Reima: minä en ole vielä niiin hyvä, että uskaltaisin laittaa töitäni nettiin, joten siinä olet oikeassa: se on eri asia piirellä yksin kotona kuin julkaista töitään. 

[Reima Mäkinen]

Alkaa mennä nyt keskustelu vähän hakoteille.

Onnistuminen ei opeta mitään, epäonnistuminen opettaa.

Yksi iso ongelma on kuitenkin siinä että epäonnistumisista on vaikea saada palautetta ulkopuolelta. Luulen tämän johtuvan siitä että ihmiset eivät halua olla negatiivisia. Palautetta sikäli kun sitä tulee, tulee onnistumisista, ja sekin usein sen tasoista että hyöty ilmenee vain kannustuksen muodossa. Tässä asiassa koulut näyttelevät tärkeää roolia, monikaan ei tajua miten arvokasta aikaa se on kun saa responssia tekemisistä.

Ja, Reima: minä en ole vielä niiin hyvä, että uskaltaisin laittaa töitäni nettiin, joten siinä olet oikeassa: se on eri asia piirellä yksin kotona kuin julkaista töitään. 

Omasta mielestä onnistuneita juttuja kannattaa kuitekin joskus edes vilauttaa muille. Sillä tavalla oma taso peilautuu vähän yleisempään käsitykseen ja voi saada uusia näkökulmia työhönsä ja sitä kautta uutta draivia.

[Tojutu]

Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn sulta Reima, että oletko piirtänyt kauankin, koska olet ilmeisestikin aika hyvä piirtäjä? Ainakin sen mukaan mitä katsoin sun piirrustuksia ja värityksiä

[Reima Mäkinen]

En kauaa. Mitähän tässä tulee reilut 37 vuotta.  
Tuollakin on matskua. Ihan niitä ekojakin. Ekoja julkaisuja on myös tulossa kuun lopulla oranssin pienlehtiarkistoon netissä luettavaksi. Aloitin supersankareilla, jatkoin siitä omaelämäkerrallisen tapaiseen, sitte vähä fantasiaa, scifiä ym. ja muuta alternativea, sekä tietenkin selkeän viivan tyyliä, minkä jälkeen "mangaa" ja nyt olen enemmän palaamassa juurille eli omaan tyyliin, vaikka viiva onkin mangan ja hongkongsarjisten fanituksen jäljiltä hirveen ohkasta. Ehkä teen kuitenki tässä lähiaikoina pienen väliprojektin siveltimellä, kun mustat pinnat himottaa ihan hirveesti.