Luin sarjan nyt kokonaisuudessaan alusta uusimpaan lukuun asti omaa arvosteluani varten, ja pohjimmainen tunne on turhautuminen.
Sarja kun on selvästi parhaimmillaan juuri silloin, kun sen lukee yhteen putkeen, ja mieluusti vielä useampaan otteeseen. Kyse kun ei ole varsinaisesti siitä, että kuvakerronta olisi teknisesti huonoa tai että takaumat, paljastukset ja vastaavat olisi hoidettu huonosti – Isayaman piirtotaidot kun eivät vain ole sen tasalla, että hän osaisi kiinnittää lukijan huomion oikeaan paikkaan.
Useampaan otteeseen lukemalla huomaa että jotain isompaa käännettä on foreshadowattu jo useampia pokkareita aiemmin, mutta se on mennyt täysin ohi, kun lukija ei tajua kiinnittää huomiota siihen kuka sanoo jotain tai ketkä vilkaisevat toisiaan merkittävästi kun jokin puheenaihe tulee esiin. Koska Isayama ei vain osaa piirtää kovin hyvin, ja merkitykselliset hahmot sulautuvat nimettömiin taustahahmoihin.
Ja sitten on vielä tosiaan se, että sarja etenee kuukausittaisina lukuina älyttömän hitaan tuntuisesti osaltaan juuri siksi, että se on pohjimmiltaan hyvin simppeli tarina jossa on vain vähän isompia mysteerejä. Olen parin viime vuoden aikana seurannut sitä lukutahtiin Crunchyrollista, ja kerronta ei ollenkaan pääse oikeuksiinsa, kun lukujen välillä ehtii unohtua kuka olikaan taas missä ja keitä nämä yhdet tyypit taas olivatkaan.
Pokkari kerrallaan lukeminen tuntuu minimiltä turhautumisen välttämiseksi, ja siltikin veikkaan että sarja pääsee tehokkaimmin oikeuksiinsa jos sen lukee kerralla putkeen. Onneksi ensi vuonnahan se kuulemma jo päättyy, mikäli arvio 20 pokkarin pituudesta tulee pitämään paikkansa.