Enki Bilal

[Spip-orava]

Enki Bilal, tuo Jugoslavian Belgradin lahja suttuisen pensselismin taiteelle ansaitsee mielestäni ihan oman ketjunsakin tänne. Tuntuu että täällä on aikaisemmin luodattu yksittäisiä Bilalin albumeita.
Bilal oli itselleni kovaa tavaraa scifistisen Jumalaton Näytelmä albumin aikoihin. Olihan se tuttu sitä ennen Heavy Metalin sivuilta ja kotimainen Kylmä Metalli toi jotain kanssa esille. Sarjan pari seuraavaa osaa alkoi jo mietityttämään että mihin se taika rapisi näin äkkiä. Metsästysretki potki vielä munille vauhtia. Sitten maestro siirtyi mielestäni liian suureen ruutukokoon ja ei varmaan kenellekään enää ollut epäselvää; Enki Bilal ei osaa piirtää kuin muutamaa eri kasvovariattia.
Jos Bilalin tuotanto olisi jäänyt Nikopol trilogiaan, niin mies olisi pisteensä säilyttänyt. Vaan meni tuhlaamaan kuolemattomuutensa alati toinen toistaan toistavilla toisinnoilla. Orjallisesti olin vuosien mittaan kaikki Bilalit ostellut suomeksi. Nyt myöhemmin kun loppupään tuotantoa koittaa ajatuksella lukea, ei siitä tule mitään.

Äskettäin löysin lisää Enki Bilalin tuotantoa. Ja se oli yllätys että ihan kirjastosta The Tku Sarjakuvakauppaa vastapäätä. Suurempi ylläri että se oli ihan kiinnostavaa tuotantoa.

Enki kävi ilmeisesti ihan luvan kanssa Parisiumin Louvressa kuvaamassa kameralla teoksia. Otti niistä kuvia hieman erikoisista kuvakulmista ja ei välittänyt miten valaistus vaikutti kuviin. Valkkasi kuvista 23 mielestään sopivinta ja alkoi muokkaamaan niiden suurennosten päälle omaa tarinaansa... Louvren Kummitukset! Lopputulos oli että kuvista sukelsi esiin mitä kummallisempia historian kummajaisia. Museo piti myöhemmin näistä kuvista näyttelyn ja julkaisi Les Fantômes du Louvre albumin, mitä siis olin nyt plaraillut. Albumi ei ole sarjakuvamuodossa, vaan pikemminkin informatiivinen museonäyttelyjulkaisu. Siinä kuraattorit avautuvat kuvatusta kohteesta ja lisäksi kerrotaan historiikkiä Bilalin kuvaan tuhertamista kummituksista. Louvren yöpartiointia tekevillä santarmeilla ei ole kyllä helppoa.

Löytyipä oikein videota kuinka Bilal teki näitä:
https://www.youtube.com/watch?v=OeUduu3nyJk

Itse opus luettavissa kookkelin sivuilta:
https://books.google.fi/books?id=COiLAwAAQBAJ&lpg=PT146&dq=inauthor%3A%22Enki%20Bilal%22%20louvre&hl=fi&pg=PP1#v=onepage&q=inauthor:%22Enki%20Bilal%22%20louvre&f=false

Mielenkiintoiseksi tämän Bilalin projektin tekee itselle nimenomaan, että on muutamaan otteeseen napsinut pokkarillaan osittain samoista Louvren kohteista huonoja valokuvia. Kirjan lopussa on vielä louvremaiseen tapaan karttakaaviota mistä huoneista nämä teokset löytyvät. Jos vaikka myöhemmin haluaa fiilistellä tismalleen samoilla paikoilla. Vaikkakin Pariisin kaikkein koolein Bilal-fiilistelupaikka olisi Alesia metroasema, jossa Horus teki Stanku Brickleylle uuden koiven ratakiskosta.

Mode: Muutettu otsikko Bilal --> Enki Bilal, auttaa hakuja löytämään aiheen.

[tertsi]

Olin jotain 17-vuotias ja juuri tilannut Piloten. Lehti oli kokonaisuudessaan pienoinen pettymys, mutta Christinin ja Bilalin Metsästysretki näytti paremmalta kuin mikään sarjakuva sitä ennen! ( no, Niilo Pielinen oli kyllä komeampi, Mut siis kuitenkin. )Harmi, että ranskantaitoni riitti vain Metsästysretken hienojen kuvien katseluun. Onneksi tuo komea teos saatiin sitten vihdoin viimein käännettyä suomeksi.

Jumalaton näytelmä oli vielä aika ookoo, mutta käsikirjoitus ei ollut Pierre Christinin tekemien tarinoiden tasoa. Nikopol-trilogian loppupään albumit oli jo mulle liian paksua häröilyä. Komeasti piirrettyjä kylläkin.

Koston veljeskunta, Staden som inte fanns olivat myös hyviä albumeja, vaikkakaan eivät vielä ihan sitä parasta Enkiä.

Croisiere des Oublies on tuolla hyllyssä, mutta sitä en ole koskaan lukenut.

Tämä uusin suomeksi tullut kolmen albun kokonaisuus oli aivan kamala. Ensimmäisen pinnistelin kokonaan, toisen jätin kesken, kolmatta en koskaan viitsinyt edes aloittaa.

Animalzia tjms. en ole myöskään lukenut. Grafiikka ei herättänyt lukuhaluja.

[Ossi Hiekkala]

Mitä olen viimeisimpiä Bilalin tuotoksia katsonut, niin aika rujo pudotus on kyllä piirroksen tasossa. Kuten Spip sanoi, naamagalleria on hetkessä varioitu. Oikeastaan minkäänlaisen ilmeen löytäminen Bilalin sarjakuvista on kuin Waldoa etsisi mutta ilmaisu on aiemmin ollut nautinnollista katsottavaa. Nikopol-trilogian tai metsästysretken tasoista jälkeä on turha nykyään odottaa. Piirros on ylimalkaista ja innotonta. Se jälkimmäinen trilogia oli kyllä turhaa sellun tuhlausta.

[tertsi]

Innoton on kyllä oikein hyvä sana kuvaamaan nyky-Bilalia.
Jostain haastattelusta luin takavuosina hänen  kuvaavan rakkauttaan sarjakuvaan ihanana ilmaisumuotona.


No, rakkaus on ikuista. Sen kohteet vain vaihtuvat.

[VesaK]

Löytyipä albumillinen hyvin varhaista Bilalia (1973-75). Aika visioissa on nuori Enki ollut, ja piirustustaitokin vielä hakusessa. Tämä varmasti lohduttaa muitakin uransa alussa olevia sarjakuvantekijöitä. Mutta älkää nyt liikaa innostuko, ei teistä uutta Bilalia tule kuitenkaan.

Tässä esimerkkinä Vilijonkan lasten myöhemmät vaiheet Bilalin näkemyksenä.