Ticci jaksaa

[Paalujuntta]

Hoh hoijaa...pasoleatin hysteerinen purkaus on niin möhkö, että se jää jopa minun matalan kommentoimiskynnykseni alapuolelle.

[Jarmo]

Äh, melkein pakottava tarve suoltaa pitkä ja tulinen julistus Ken Parkerin ja Milazzon loistavuudesta ja kaikinpuolisesta ylivertaisuudesta muihin lännensarjakuviin (myös blueberryyn) verrattuna.

... mutta en kuitenkaan ehdi enkä viitsi, joten tällainen lyhyt löyhäytys saa nyt riittää.

[pasoleati]

No ei ole tullut. Oli vaan hirmuinen pettymys kun ko. Iivo Polven albumi avautui silmieni eteen. Siihen mennessähän oli ollut pelkästään hyvälaatuista piirrosjälkeä ja Magnuksen ja Capitanion albumit suorastaan loistavia.

No nyt se tuli se uusinkin hankittua enkä voi moittia de Angelisin työtä. Positiivinen yllätys ehdottomasti.

Eikä Ken Parkeria olekaan pakko lukea, onneksi. Ottaa vaan päähän sen kehuminen pelkästään luokittelemalla se "laatusarjakuvaksi". Kele.  

[Janne]

Käykääs Gallup osuudessa äänestämässä huonointa Tex piirtäjää, niin saadaan asioihin selvyys 8)

[paalujuntta]

Nyt kun pasoleati näyttää rauhoittuneen ja palanneen uga-uga-tasolta järjellisen kommunikaation sfääriin, annetaan hänelle pointti: olisin todellakin voinut perustella Ken Parkerin paremmuutta koskevan mielipiteeni  paremminkin kuin vain julistamalla sen "laatusarjakuvaksi".

Koska mulla ei ole aikaa, saatte nyt tyytyä ranskalaisiin viivoihin (mistäköhän tuokin nimitys muuten tulee):

- Ken Parker on suhteellisen realistinen, mikä on lännentarinoissa virkistävää vaihtelua.
- Ken Parkerin hahmogalleria ei ole reväisty aivan pahimmasta western-kliseiden kuvastosta.
- Ken Parkerin hahmot ovat jopa uskottavia henkilötyyppejä.
- Ken Parkerissa on suhteellisen vähän romantiikkaa ja kaunistelua.
- vaikka Ken Parker on selkeästi ylevä sankarihahmo, sarjakuvan maailma ei kuitenkaan ole mustavalkoinen ja kaihtaa yksiselitteisiä hyvä-paha-jaotteluja jopa.
- Ken Parkerissa ei ole hassua voodoo-Mefisto-mumbojumboa.
- väkivallan kuvaus on Ken Parkerissa sekä realistista että pohdiskelevaa.
- ja totta: Ken Parkerissa on jopa yhteiskunnallisia kannanottoja. Mikä röyhkeys ja hävyttömyys! Kuinka ne punikit kehtaavat?

Enkä minä Texiäkään vihaa, päinvastoin lueskelen sitä useinkin sarjakuvabaarissa.  Hauskaa viihdettähän se on, kovalla ammattitaidolla tehtyä. Parker vaan oli  helvetin paljon parempi ja sillä sipuli.

[paalujuntta]

No, kehutaan Texiäkin tasapuolisuuden nimessä:
- Texiä on piirtänyt muutama aika kova jätkä
- voodoo-Mefisto-mumbojumbo (fantasia- ja kauhuelementtien sotkeminen westerniin) on toisaalta hauskaa vaihtelua sekin
- Texin seikkailut sijoittuvat toisinaan westernille epätyypillisiin ympäristöihin
- ja muutakin hyvää sanottavaa varmaan olis jos tulisi mieleen...

[Janne]

Lisää Texin puolustusta:

- suurin osa tarinoista on hyvin kirjoitettuja
- valtaosa on myös erinomaisesti kuvitettua
- Tex EI OLE REALISTINEN EIKÄ EDES TEESKENTELE OLEVANSA. Se on suuri rikkaus sarjakuvassa.
- Tex willerin maailmankuva on melko mustavalkoinen: paha saa palkkansa ja oikeus voittaa
- Tex willer on aina heikkojen ja sorrettujen puolella (vaikka ennenmuinoin pientä rasistista sävyä tarinoissa olikin)

[pasoleati]

No niin, tulipahan vilkaistua ihan muistin virkistykseksi sitä Milazzon albumia. Oletan, että herran tyyli vastaa hänen Ken Parker-piirtämistään. Jos kerran KP on niin realistinen, niin miksi kehutte Milazzoa jonka piirroksilla ei ole mitään tekemistä realismin kanssa? Realismihan edellyttäisi mahdollisimman tarkkaa piirtämistä ja aidonnäköisiä hahmoja. Piirroksen kuvaaman tapahtuman pitäisi näyttää siltä miltä se näyttäisi livenä samasta näkökulmasta. Milazzzon hahmojen kasvot ovat kuin kasvoja olisi hakattu pari tuntia 10 kilon lekalla: usealta hamolta puuttuu alaleuka, posket ovat tohjona yms. Taustat ovat pääasiassa pelkkää valkoista tai mustaa. Rakennukset näyttävät kolmevuotiaan rakentamilta. Vartaloitten mittasuhteet ovat ihan päin helvettiä. Ei tällä ole mitään tekemistä realismin kanssa.  Jos Galepin arvosana olisi asteikolla 0-10 vaikkapa 3, niin Milazzon arvosana on miinus-ääretön.

[Paalujuntta-Simo]

Oletan, että herran tyyli vastaa hänen Ken Parker-piirtämistään. Jos kerran KP on niin realistinen, niin miksi kehutte Milazzoa jonka piirroksilla ei ole mitään tekemistä realismin kanssa? Realismihan edellyttäisi mahdollisimman tarkkaa piirtämistä ja aidonnäköisiä hahmoja.

Henkilökohtaisena mielipiteenäni: eikä edellytä! Sinä sidot nyt yhteen tarinan realismin ja kuvituksen naturalismin, jotka minusta voi ihan huoletta pitää erillään. Se joka ei usko, voi tsekata vaikka Spiegelmanin Mausin...

Kyllä  realistisen tarinan voi kertoa karkealla ja ekspressiivisellä piirrostyylillä. Tietty rosoisuus ja luonnosmaisuus tekee piirroksista usein paljon elävämpiä, ilmeikkäämpiä ja dynaamisempia kuin kankea ja mielikuvitukseton "fotorealismin" tavoittelu.

Myönnetään silti, että en minäkään Parkeria diggaa Milazzon kynänjäljen takia, vaan käsikirjoitusten.

[Lurker]

Brasialiassa Ken Parkeria muuten julkaistaan etuliitteellä Tex esittää.

Texin suursuosio (meilläkin) johtunee siitä, että tarinoissa on sopivasti vaihtelua realismin ja fantasian välillä.

Samaten kauhuelementti on ilmeisesti monen lukijan mieleen. Hienohan se tämä viimeisin Maxi-Tex on, kansikuvaa myöten.

Olisi muuten mukava, että logo joskus vaihtuisi vaikka Italian mallin mukaiseksi.

[Timo Ronkainen]

Realismihan edellyttäisi mahdollisimman tarkkaa piirtämistä ja aidonnäköisiä hahmoja. Piirroksen kuvaaman tapahtuman pitäisi näyttää siltä miltä se näyttäisi livenä samasta näkökulmasta.

Silloin voisimme käyttää valokuvia sellaisenaan. Kyllä esim. Giancarlo Alessandrini, Bruno Marraffa ja muut ovat huomattavasti kehnompia tekijöitä. Milazzo kyllä taitaa anatomian täydellisesti. Viiva on vain luonnosmaista ja ekspressiivistä. Ei mitään turhiin yksityiskohtiin takertuva piiperrystä (Magnus ym).
Esim: mikä tässä: http://www.ubcfumetti.com/kp/mgz28_big.jpg
on vikana?
Valot ja varjot ovat oikein, anatomia on oikein, perspektiivi on oikein.

Timo

[tertsi]

Esim: mikä tässä: http://www.ubcfumetti.com/kp/mgz28_big.jpg
on vikana?
Valot ja varjot ovat oikein, anatomia on oikein, perspektiivi on oikein.

Timo

Hm...
Makuasioitahan nämä on...
En ole yhtään Ken Parkeria lukenut, mutta mielestäni tuo kansikuva näyttää kansikuvan luonnokselta.
Mutta tykätköön kukin siitä, mistä tykkää.
Tanakampaa jälkeä preferoin.

Jos vertaa noita kahta ylläolevaa kantta, niin Tex vetää pidemmän korren, vaikkei sekään mikään napakymppi ole, todellakaan. mielestäni.


EDIT:
http://www.bdnet.com/9782803602179/alb.htm

Vähän menee oftopikiksi, mutta tuossa yllä on mielestäni hyvä kansi ja sisältökin luettavaa kamaa.

[Paalujuntta]

Tartutaas vielä tähän:

- Tex EI OLE REALISTINEN EIKÄ EDES TEESKENTELE OLEVANSA. Se on suuri rikkaus sarjakuvassa.

Realismi tuskin on itseisarvo, kuten ei fantasia tai epäuskottavuuskaan. Vaihtelu sen sijaan mielestäni on.

Westernissä realismi on (edelleen mielestäni) vaihtelua ja poikkeamaa oletusarvosta, jos tilastotieteen käsitteiden pahoinpitely sallitaan.

Jossakin muussa genressä asia voi olla päinvastoin: tuolla Ruudinsavu-ketjussahan allekirjoittanut toivoo nykyistä epärealistisempia sarjakuvia Suomen historiasta.

Mustavalkoisuus sen sijaan ei ole hyvästä ikinä eikä missään yhteydessä. Tosin onhan siitä hyötyä jos haluaa kasvattaa lapsistaan julmia fanaatikkoja.

[Timo Ronkainen]

Makuasioitahan nämä on...
En ole yhtään Ken Parkeria lukenut, mutta mielestäni tuo kansikuva näyttää kansikuvan luonnokselta.

Miksei kukaan sano samaa Hugo Prattin akvarelleilla tekemistä kansikuvista?

Timo

[tertsi]

Makuasioitahan nämä on...
En ole yhtään Ken Parkeria lukenut, mutta mielestäni tuo kansikuva näyttää kansikuvan luonnokselta.

Miksei kukaan sano samaa Hugo Prattin akvarelleilla tekemistä kansikuvista?

Timo

Mulla ei ole kuin yksi Corto, jossa on Prattin akvarellikansi. Se on Corto Maltese Etiopiassa.
Ihan objektiivisesti (siis siinä mielessä että en todellakaan ole mikään Corto-fani) niin tuo Etiopiassa-kansi on täyteliäämmän tuntuinen kuin tuon Ken Parker -esimerkki. Mukavaa paksua viiva jämäköittämässä Kusin päässä, musta(siis black, ei mielestäni ) voimakas alue alanurkassa. Tekstiosa tyhjässä valkoisessa tilassa on todella hyvä oivallus. Väripinnat "huolimattomia" mutta ei haittaa, ne istuvat sommitelmaan täydellisesti.

Pientä negatiivista tähän loppuun: Huomasin juuri, että omistan Corto Sveitsissä albumin , jota en muista edes koskaan lukeneeni. Mutta kun katsoin sisäsivuille niin sieltä löytynee syy muistamattomuuteeni. Onpa todella monotonista, huolimattoman oloista ja tylsää kuvitusta ja kuvakerrontaa.

Sitten taas positiivista:
Albumi Konsert för Harpa och nitroglyserin'in kansi on hieno (taas mustaa mukavasti!). Ja taitaa olla akvarellilla väritetty, mutta värin osuus on minimalistinen. Ja itse albumissa on mielestäni niin kiinnostavia tarinoita, että taidanpa ottaa ja lukaista sen näin maanantai-illan ratoksi.

Pratt vaihtelee kuvakulmia ihan kiitettävästi!


Prattin akvarelleissa on kyllä
 outoa taikaa.
Mutta kuitenkin: jos tarjottaisiin Prattin tai Giraudin tekemää akvarellia ja saisin valita, niin kumpaakohan katselisin mieluummin seinälläni...

EDIT: vielä Ken Parkerista: Tuossa edellä olevassa kansikuvassa olen havaistsevinani "hikiviivaa". Prattilla ei semmoista ole. Hänen heikkoutensa on sortua huolimattomuuteen.


Tasapainoilemme aralla alueella