Makuasioitahan nämä on...
En ole yhtään Ken Parkeria lukenut, mutta mielestäni tuo kansikuva näyttää kansikuvan luonnokselta.
Miksei kukaan sano samaa Hugo Prattin akvarelleilla tekemistä kansikuvista?
Timo
Mulla ei ole kuin yksi Corto, jossa on Prattin akvarellikansi. Se on Corto Maltese Etiopiassa.
Ihan objektiivisesti (siis siinä mielessä että en todellakaan ole mikään Corto-fani) niin tuo Etiopiassa-kansi on täyteliäämmän tuntuinen kuin tuon Ken Parker -esimerkki. Mukavaa paksua viiva jämäköittämässä Kusin päässä, musta(siis black, ei mielestäni

) voimakas alue alanurkassa. Tekstiosa tyhjässä valkoisessa tilassa on todella hyvä oivallus. Väripinnat "huolimattomia" mutta ei haittaa, ne istuvat sommitelmaan täydellisesti.
Pientä negatiivista tähän loppuun: Huomasin juuri, että omistan Corto Sveitsissä albumin , jota en muista edes koskaan lukeneeni. Mutta kun katsoin sisäsivuille niin sieltä löytynee syy muistamattomuuteeni. Onpa todella monotonista, huolimattoman oloista ja tylsää kuvitusta ja kuvakerrontaa.
Sitten taas positiivista:
Albumi Konsert för Harpa och nitroglyserin'in kansi on hieno (taas mustaa mukavasti!). Ja taitaa olla akvarellilla väritetty, mutta värin osuus on minimalistinen. Ja itse albumissa on mielestäni niin kiinnostavia tarinoita, että taidanpa ottaa ja lukaista sen näin maanantai-illan ratoksi.
Pratt vaihtelee kuvakulmia ihan kiitettävästi!
Prattin akvarelleissa on kyllä
outoa taikaa.
Mutta kuitenkin: jos tarjottaisiin Prattin tai Giraudin tekemää akvarellia ja saisin valita, niin kumpaakohan katselisin mieluummin seinälläni...

EDIT: vielä Ken Parkerista: Tuossa edellä olevassa kansikuvassa olen havaistsevinani "hikiviivaa". Prattilla ei semmoista ole. Hänen heikkoutensa on sortua huolimattomuuteen.
Tasapainoilemme aralla alueella
