Mirai Nikki

[Laura Sivonen]

Koska sarja on teknisesti ottaen liian pitkä puitavaksi Ivrean lyhytosaisten teosten ketjussa, niin laitetaanpa tälle oma lanka.

Mirai Nikki (aka Future Diary) on 12-osainen sci-fi/jännityssarja, joka on alunperin ilmestynyt Japanissa vuosina 2006-2010. Sarjan käsikirjoituksesta sekä taiteesta vastaa Sakae Esuno. Mirai Nikki on poikinut tähän mennessä Japanissa myös animesovituksen sekä live action TV-draaman. Pääsarjan vanavesissä on ilmestynyt myös kolme lisäosaa, Mosaic, Paradox sekä Redial, jotka toimivat rinnakkaistodellisuuskertomuksina sekä epilogina Mirai Nikkin alkuperäiselle tarinalle. Suomessa sarjaa julkaisee Ivrea.

Ivrean sivuilta lainattu esittelyteksti:

"Yukiteru “Yuki” Amano on yksinäinen susi, joka ei perusta muiden ihmisten kanssa olemisesta, vaan mieluummin kirjoittaa kännykällään päiväkirjaa mielikuvitusystäviensä Deus Ex Machinan, ajan ja paikan jumalan, sekä Muru Murun, Deusin palvelijan, kanssa.

Yuki kuitenkin pian oppii DEUSIN olevan todellinen, kun tämä pakottaa Yukin osallistumaan kamppailuun yhdentoista muun ihmisen kanssa. Tässä päiväkirjapelissä kilpailijoille annetaan erityiset päiväkirjat, jotka pystyvät näkemään tulevaisuuteen, ja jokaisella näistä päiväkirjoista on ominaisuuksia, joista on sekä haittaa että hyötyä.

Pelin säännöt ovat yksinkertaiset: osallistujilla on 90 päivää aikaa löytää ja tappaa muut kilpailijat, kunnes viimeisestä selviytyjästä tulee uusi ajan ja paikan jumala."

[Laura Sivonen]

Tätä kirjoittaessa kauppoihin on rantautunut sarjan kahdeksas suomenkielinen osa.

Minulle sarja on ollut aiemmin täysin tuntematon, vaikkakin ilmeisesti juuri animesovitus on useimmille nykyotakuille tuttu. Käännösjulkaisu kuitenkin puri kohtalaisen lujaa ja vesi kielellä olen odotellut jokaista uutta osaa kauppoihin tulevaksi. Henkilökohtaisesti näen sarjan kantavana voimana sarjan toissijaisen päähenkilön, Yuno Gasain, jonka... värikäs tausta ja persoona ovat pitäneet kiinnostustani yllä.

Kuusi ensimmäistä osaa olisin voinut lukea samalta istumalta, mutta seitsemännen osan kohdalla tapahtui jonkinlaista hyytymistä. Melkein piti vähän pusertaa jo, että sai loppusivut kahlattua. Seitsemännessä osassa Yuno jäi ehkä tavanomaista enemmän taustaviulistin asemaan, ja henk. koht. olen sitä mieltä, että Yukiterusta ei ole kantamaan tuollaista jumalaisen juonittelun, murhien ja pelaamisen kuviota omillaan. Myös seitsemännen osan "monster of the week" oli sarjan tähänastisista päävastuksista heikoin.

Seitsemännessä osassa annettu sneak peak kahdeksanteen osaan kuitenkin taas sai innostuksen kipinän sykähtämään. Odotan, että Yuno-painotteisempi vola on huomattavasti paljon mielenkiintoisempi ja mikäli kahdeksannen osan päävastus on se, ketä epäilen, tulee senkin suunnalta nautinnollisempi lukukokemus. En tosin välttämättä ole pahoillani, mikäli viikoittaista monsteria ei nyt seuraavassa osassa tulisikaan. Yunossa on enemmän kuin tarpeeksi!

[haplo]

Näistä kahdesta Ivrean "otakummasta" sarjasta, Mirai Nikkistä ja Deadman Wonderlandista olen ostanut ja lukenut ensimmäisen osan. Ovat molemmat jotenkin vaisuja ja pliisuja sarjoja. Periaatteessa kiinnostavaa ideaa haluaisi seurata mutta samalla sitä toivoo että tekijöillä olisi ollut halua tai mahdollisuuksia tehdä ideoistaan ronskimpia esityksiä. Nyt on hieman petetty olo kun kaikkea kamalaa sarjoissa tapahtuu, mutta tapahtumiin ei saa otetta vaan ne ohittaa olankohautuksella.

Ehkä sarjojen jatkaminen toisi tähän ongelmaan muutoksen, mutta nykyisellään ei huvittaisi ostaen kokeilua jatkaa kun sarjat ovat tällaista kirjastonlainakamaa.

[VNaomi]

Nyt on hieman petetty olo kun kaikkea kamalaa sarjoissa tapahtuu, mutta tapahtumiin ei saa otetta vaan ne ohittaa olankohautuksella.

Tältä todellakin tuntui kahdeksannen osan lukemisen jälkeen, kun päähenkilö pääsee lähes noin vain yli kenties hirveimmästä asiasta, mitä voin kuvitella tuon ikäiselle tapahtuvan. Tähänkään mennessä hahmojen reaktiot ja tekemiset eivät ole oikein tuntuneet luontevilta, mutta tätä on vaikea sulattaa. Myös se pikkutenava, jolla oli oma päiväkirja, oli aika käsittämätön.

Tästä huolimatta pidän kuitenkin sarjasta, vaikkei se suosikkeihini kuulukaan. On aina jännä nähdä, millaisia voimia seuraavan päiväkirjan haltijalla on ja millä tavalla kukin sitten kuolee. Myös Yunon menneisyys ja sen yhden huoneen sisältö ovat pitäneet mielenkiintoa yllä. Odotan innolla, miten sarjassa lopulta käy, sillä olen nähnyt monen kommentoivan sarjan loppua oudoksi.

Deadman Wonderland sen sijaan ei uponnut. Sen jätin jo yhden kerran kesken ja ostin sitten kuitenkin loppuun, koska tiesin, etten voisi vastustaa Ivrean julkaisuformaattia ja tuli halvemmaksi kerätä sarja loppuun saksaksi kuin ostaa kokonaan alusta suomeksi.

[VNaomi]

Mirai Nikki Mosaic oli kyllä iso pettymys. Uryuun taustatarina oli laimea ja teki hahmosta yhdellä iskulla tylsän. Tarinoiden taso laski jatkuvasti loppua kohden, kunnes missikisa-hommassa viimein tajusin, että tekijä on vain halunnut pelleillä omien hahmojensa kanssa eikä tätä olisi saanut ruveta lukemaan mitään järkevää odottaen.

Ainoa tarina, josta pidin, oli se, joka selitti, miten se yhden pokkarin pikkulapsi sai käsiinsä kaikki kemikaalit sun muut tappovärkit.