Tämä kohta Römpötin arviossa pisti silmään:
Kirjaimet eivät ole seinillä aakkosjärjestyksessä – eivätkä kirjassakaan, vaikka sitä aapiseksi sanotaankin. Kirjassa lukijoita pyydetäänkin panemaan aakkoset järjestykseen ja keksimään niistä lisää sanoja.
Eihän ne kirjaimet olleet aakkosjärjestyksessä siinäkään kirjassa, josta 1970-luvun alussa Kuopion kansakoulussa lukemaan opettelin. Aakkosjärjestystä alettiin opetella vasta sitten kun lukemisen alkeet olivat hallussa.
Ensin opetellaan selkeät, yleiset äänteet ja siitä sitten eteenpäin. Aakkostoukan tekijät ovat oikeasti ajatelleet, että kirjan avulla lapset voisivat opetella lukemisen alkeita.
Tokihan paljon julkaistaan "aapisia", jotka on enemmän suunnattu vanhemmille kuin lapsille. Heli Laaksosen murrepläjäys
Aapine muistaakseni herätti närää, kun se oli otettu mukaan johonkin lastenkirjakilpailuun.