Kirjoittaja Aihe: Fabien Nury  (Luettu 3216 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 110
Fabien Nury
« : 09.08.2014 klo 00:40:24 »
Suomessa Fabien Nury (linkki ranskaksi) on tuttu Olipa kerran Ranskassa -sarjan käsikirjoittajana.

Aiemmin olin tutustunut John Cassadayn kuvittamaan I Am Legion -sarjaan (linkki englanniksi), mutta vielä tuolloin ei nimi sen suuremmin jäänyt mieleen. Toinen maailmansota näyttämönä Nury yhdistää kansantarut ja kommandoiskut, mutta tarina oli makuuni aivan liian raskas, eikä Nury jättänyt Cassadaylle tilaa loistaa.

Ensimmäisen maailmansodan kuohuissa luoviva vakooja-etsivälurjus Silas Corey sen sijaan teki minusta kertaheitolla Nuryn fanin: reipas kerronta, toimivat henkilöhahmot ja ennen kaikkea sekä jännittävä että lukijan tiukasti otteessaan pitävä tarina ovat täysi napakymppi.

Kuvittaja Pierre Alaryn (linkki ranskaksi) luonteva ja luonteikas kuvitus täydentää hienosti tämän viime vuosien sujuvimman lukemani eurosarjan.

Kaksiosainen sarja (aliotsikoitu Le Réseau Aquila) on koottu myös yksiin kansiin, ja itse tutustuin juuri tuohon espanjankieliseen integraaliin (La Red Aquila), muuta versiota ei olisikaan järkevää julkaista.

Toistaiseksi opus on siis saatavilla vain ranskaksi ja espanjaksi.

tmielone

  • Il Dille
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 635
Vs: Fabien Nury
« Vastaus #1 : 12.08.2014 klo 08:38:43 »
Toistaiseksi opus on siis saatavilla vain ranskaksi ja espanjaksi.

Löytyy nuo myös ainakin hollanniksi. Tuttu sarjakuvakauppias suositteli minulle tuota sarjaa, mutta rajallisen kielitaitoni vuoksi jätin ostamatta.

Olin kuvitellut, että Olipa kerran Ranskassa oli vain neljän osan mittainen, mutta näköjään se onkin kuuden osan mittainen. Toivottavasti Apollon kannattaa julkaista kaikki osat suomeksi. Sitten voisivat jatkaa oikein mainiosti tuolla Silas Coreylla.
"Now there's only two things in life but I forget what they are"

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 110
Vs: Fabien Nury
« Vastaus #2 : 12.08.2014 klo 17:46:45 »
Silas Coreyn vahvuus on sen konstailematon kerronta ja täydellinen sujuvuus niin sanoin kuin kuvin.

Tietyn tyyppinen vanhan maailman henki pulp-perinteineen myös viehättävät.

Ei tämä mitään Maalman Parasta Sarjakuvaa ole, mutta ehkä juuri sellaista mikä täyttäisi sen aukon, mikä Suomessa tietyntyyppisen eurosarjakuvan kohdalla ammottaa.

Kiitos, Tero, minä kun virheellisesti kuvittelin, että Bedetheque listaa tekijän kohdalla tämän julkaisut kaikilla kieliversioilla. Eihän se tietenkään niin mene, muutoinhan siellä olisivat Suomi-julkaisutkin...

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 110
Vs: Fabien Nury
« Vastaus #3 : 06.02.2015 klo 03:27:18 »
Titan on kääntänyt englanniksi jo toisen kokoelman The Chronicles of Legion -sarjaa. Ilmeisesti riittää, kun mukana on vampyyrejä, sillä ei minusta alkuperäinen sarja nyt niin kummoinen ollut.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 110
Vs: Fabien Nury
« Vastaus #4 : 15.03.2018 klo 18:40:19 »
The Death of Stalin on varmaan kaikkien aikojen paras sarjakuvafilmatisointi, mutta vähintään vuoden paras elokuva mukaan lukien kaikki vielä näkemättä olevat elokuvat.

Nauroin ensimmäiset puoli tuntia, eikä siihen nauru vielä loppunut. Ainoa negatiivinen puoli on, että parempi puolisko murjottaa sen tunti ja kolme varttia.

Tämän tulisi kuulua Venäjällä peruskoulun opetussuunnitelmaan.

Steve Buscemi on elokuvan paras näyttelijä – siis joukossa, johon kuuluu mm. Monty Pythonin Michael Palin. Se on paljon se.

jura

  • Jäsen
  • Viestejä: 43
Vs: Fabien Nury
« Vastaus #5 : 23.06.2018 klo 10:03:41 »
The Death of Stalin oli toimiva sarjakuvana, mutta samojen tekijöiden (Fabien Nuryn ja Thierry Robinin) Death to the Tsar oli vielä parempi. Nimestä huolimatta juoni keskittyy Moskovan kenraalikuvernööri Sergei Alexandrovichin salamurhan valmisteluihin ja yrityksiin. Tositapahtumiin perustuva juttu kerrotaan kahdessa osassa - ensin kenraalikuvernöörin ja sitten salamurhaajan näkökulmasta. Varsinkin ensin mainitun asemaan Nury eläytyy taitavasti. Kenraalikuvernööri ammutti kymmeniä mielenosoittajia syyskuussa 1904, jonka jälkeen kaikki alkoivat odottaa kansan kostoa. Lukija myötäeläytyy kenraalikuvernöörin tukalaan asemaan, jossa kenraalikuvernöörin lähipiiri ottaa tähän etäisyyttä ja tämä itsekin alistuu kohtaloonsa.

Albumin kanssa rinnan kannattaa lukea Boris Akuninin mainiota Valtioneuvos-romaania, joka kertoo samankaltaisesta jutusta. Siinä avautuvat salamurhaajien motiivit Nuryn ja Robinin albumia paremmin.