Ykköskaudella oli kivasti vain yksi päätarina ja koko kausi keskittyi sen kehittelyyn ja tyydyttävään lopetukseen saattamiseen. Kakkoskaudella kaksi päätarinaa, Tuomarin synty ja Elektra/Käsi - juonittelu, kilpailivat huomiosta jatkuvasti, minkä seuraksena kumpikaan ei saanut 100% ansaitsemaansa huomiota.
[...]
Minun on myös lopuksi pakko myöntää, että suurin positiivinen yllätys oli Tuomari. Kuten jossain aiemmassa viestissä jo sanoinkin, en ole ikinä pitänyt sarjis-Tuomarista.
Tuomari oli minullekin odotettua parempi. Hahmo oli odotetusti DD:lle moraalinen vastinpari, mikä olisi voinut olla aika latteaakin, mutta toimi suht hyvin kokonaisuudessa.
[spoiler]Vankilakohtaukset olivat kyllä vahvoja.
Yleensä ottaen tappeluita oli minun makuuni liikaakin.
[/spoiler]
Minusta muutoin loistavan Jessica Jonesin ongelma oli koko kauden mittaan venytetty tarina, ja pienemmässä määrin myös DD:n 1. kaudella, joten kakkoskauden rytmitys oli minusta hyvä (varsinkin kun ei ole kovin monimutkaisia b- tai c-juonia) - ja siinä on sarjakuvien tuntua. Loppujakso oli jotenkin vähän muita kömpelömpi (ehkä aikataulu ja raha tuli vastaan). Muutoin loistavasti valikoidussa rosterissa Elektran roolitus ei ollut täysin onnistunut - mutta ehkä se liittyy siihen, että Miller onnistui tekemään hahmosta niin myyttisen, ettei sarjakuvien myöhemmät versiotkaan ole tuntuneet siltä "oikealta".
Kaikenkaikkiaan todella mukaansatempaavaa, laadukasta meininkiä oman suosikkihahmoni edesottamuksista (onneksi sarjakuvien puolellakin on päästy Waidin karkkivärisestä itseään Peter Parkeriksi luulevasta DD:stä takaisin pimeiden katujen tunnelmiin).
Vaikka ensimmäisestä kaudesta pidin todella paljon, olin etukäteen vähän skeptinen, kun ajattelin että olisi vaara, että toistettaisiin samaa kaavaa, mutta homma kehittyy mukavasti koko ajan ja palaset liikkuvat. Kolmatta, ja erityisesti neljättä, kautta odotellessa.
