Kolme tuntia sitten poistuin elokuvateatterista, ja voihan juku. Lähdeteo(k)s(et) on itselleni ihan tuntemattomia, mutta ei se kyllä vaikuttanut mitenkään leffan viihdyttävyystasoon. Varmaan ensimmäinen kerta eläessäni, kun on tullut ihan oikeasti aidosti naurettua elävissä kuvissa. Sen verran hyvää sanailua ja hahmojen ryhmädynamiikkaa. Siis viihdyttävänä toimintasci-finä ihan huippua.
Pari juttua leffan nautittavuutta tosin söi.
Miten 26 vuotta vanha C-kasetti voi yhä toimia virheettömällä äänenlaadulla päivittäisen kuuntelemisen jälkeen? (Joo, siis en pidä antigravitaatiolaitteita, ulkoavaruudessa paljasihoisilteen leijumista, puhuvia pesukarhuja, hurjista maahansyöksyistä ja seinille heittelyistä mustelmilla selviämistä, yms. mitenkään kyseenalaisina, mutta noi nauhajuttu kyllä hämäsi.)
Ja Gamoran perse. Joo, timmi on. Ja aina yhtä timmi kuin viimeisellä 89 kerralla, kun kamera pannasi siihen/siitä. Ei olisi haitannut läheskään niin paljon, jos Ronan olisi ollut koko leffan ilman paitaa. Koska tasa-arvo. Ja ei. Ei. Ei. Ei. Dave Bautista EI lasketa. Säälipiste Chris Prattista tosin.