MikkoK ottaa aiheeseen aristoteelisen näkökannan ja käy läpi koko klassisten alkuaineiden luettelon. Valtavan laaja materiaali on onnistuneesti tiivistetty neljään ruutuun. Parhaiden supersankaritraditioiden hengessä elementit esittelevät itsensä niin toiminnan kuin erikoislaatuaan kuvaavan nimen avulla. Hopeakauteen viittaava hahmosuunnittelu ja väritys riisuvat aseista. Pysyy aiheessa ja tyylilajissaan – kenties kisan tasapainoisin kokonaisuus.
Työn sankari Shunichiro pysyy annetussa yhdessä elementissä neljäntoista sivun verran. Kun joku näkee tällaisen määrän vaivaa, tuntuu kohtuuttomalta antaa kritiikkiä, kun kyseessä on hyvän tahdon kutsukilpailu. Yritän silti: Pidin tarinasta paljon. Jos kyseessä on aito kiinalainen taru, osa kiitoksista menee Aasiaan. Teknisesti sarjakuva on yhdistelmä luonnosmaista rentoutta ja tyylinsä löytäneen piirtäjän virtuositeettia. Väritys on kauttaaltaan kaunista. Kritiikkiä annan siitä, että taitava tekijä päästää itsensä helpolla. Tarinaa olisi voinut rytmittää sisällyttämällä siihen kokosivua kapeampia ruutuja, jolloin dialogikin olisi jakautunut ruutuihin hieman eri tavalla. Joissain yksittäisissä ruuduissa on poseeraamisen makua, jolloin kuvakerronta ikään kuin pysähtyy ja tilalle tulee kuvitusportfolion tuntua. Shunichiro viihtyy laajojen ja ilmavien tarinoiden keskellä eikä siinä ole mitään pahaa, niitä on mukava lukea. Jatkossa sopivan haasteen kohdalle sattuessa olisi ainakin yhden kerran kiinnostava nähdä millaista jälkeä syntyisi, jos piirtäjä käyttäisi saman ajan luodakseen lyhyen mutta loppuun saakka hiotun, vaikkapa yksisivuisen tarinan.
Marj ampuu kaksiruutuisessaan moneen suuntaan. Annettua teemaa varioidaan monelta kantilta, osin kekseliäinkin sanankääntein. Työstä jää kuitenkin olo, että samoista elementeistä sarjakuvakerronnallisesti harkitummin jaettuna olisi voinut irrota hieman pidempi ja mielenkiintoisempi tarina. Voisi toimia niinkin päin, että ensin esitellään erilaisia tapoja käyttää vettä ja vasta lopuksi kerrotaan kyseessä olevan H2O-baari. Pikku Myy aloitusruudussa juhlistaa Tove Janssonin juhlavuotta.
Hollen työssä pidin siitä, että tekijä on lähtenyt mukavuusalueensa ulkopuolelle. Värien käyttö on hillittyä, mutta nostaa kuitenkin murhanhimoisessa dekoratiivisuudessaan tekijästään esiin uuden runollisen puolen. Tarina jää suoraviivaisen toteavaksi, grafiikalle alisteiseksi, mikä tekee tällä kertaa kokonaisuudesta tyyliharjoitteen makuisen.
Olin jo ojentamassa pokaalia MikkoK:lle kilpailun tasapainoisimmasta työstä kun paikalle lipui purrellaan Tuipal. Näissä kilpailuissa oppii odottamaan vakitekijöiltä tietyntyyppisiä suorituksia. Tuipalin kohdalla täytyy sanoa, että en aiemmin näkemäni perusteella ollut varautunut siihen, että kilpailun visuaalisesti mielenkiintoisin tarina tulisi tältä mieheltä. Todellista silmäkarkkia, ilmeisesti digitaalisesti tehostettuja kameran kautta ikuistettuja luonnoskirjan sivuja. Kun tarinakin vielä on vilpittömän avoin ja onnistuu tiivistämään sekä kesä- että elokuun vetiset tunnelmat tältä kesältä ja sen päälle miltei koko ihmiselämän karun kauneuden, ei voi muuta kuin julistaa: Voittaja on Tuipal!
Aihe: Elokuun haaste - kommentit (Luettu 4027 kertaa)