Heinäkuu on vaihtunut elokuuksi, haastetöitä tuli loppumetreillä mukavasti lisää ja tasossakin löytyy. Lämpimät kiitokset kaikille osanottajille!
Shunichiron työ tarjoaa kauniin maalauksellisia kuvia, lopputulos tuntuu enemmän pitemmän seikkailun alulta kuin sellaisenaan toimivalta tarinalta. Naisen asusteet ja ulkonäkö muuttuivat vähän joka ruudussa, mikä hämmensi.
Tuipal: mainio pikku humoreski. Sai minut hörähtämään ääneen, mikä ei ole kovin yleistä. Sanoisiko, että kauniin kesäinen omakuva.
Mattipekka Ratia: tutun ammattitaitoista jälkeä. Teräsmies paimentaakin muita supersankareita koettaen piiskata heitä maksimaalisiin tuloksiin. Oiva idea! Ruuduilla juoksevat kellonajat pistävät minut ihmettelemään, missä vaiheessa mies ehtii nukkua, kun vielä aamuyöllä pitää istua sohvalla voivottelemassa omaa sisäistä pienuutta. Miehen ilme toiseksi viimeisessä ruudussa on loistava!
Holle ei petä. Lopputvisti on hyvä ja oivaltava. Koetin etsiä tälle soundtrackiksi JuuTuubista Kari Peitsamon "Ufokorjaamoa", muttei löydy. Onneksi tämä pärjää hyvin omillaankin.
Hill: jos oikein ymmärsin, astronautti kaipasi takaisin läheistensä luokse ja otti hatkat. Ohjaamo on taidolla piirretty. Viimeistään tässä vaiheessa kiinnostaisi tietää jotain tekniikastasi? Sen verran persoonallista on jälki.
Parhaan työn valitseminen ei ollut helppoa, mutta ankaran aivotyön jälkeen päätin nimetä voittajaksi Mattipekka Ratian. Hänen sarjansa kun tarjosi vielä lisäulottuvuuden: kaikkihan me olemme pieniä ihmisiä yrittämässä kamppailla sitä omaa pienuutta vastaan. Toiset onnistuvat nousemaan korkeaan asemaan ja jättämään jäljen ihmiskuntaan, mutta välillä on hetkiä, jolloin hekin tuntevat turvattomuutta ja joutuvat hakemaan voimia jostain.