Oikeastaan väärä alue, mutta ei.
Hankin tänään työmatkalla luottohankkijalta tuoreen Juban albumin, Rocco Lamotta -sikojen klaani

Ja ehkä tässä tosiaan näkyy mitä mieltä Juba on pääsarjastaan.
Takakannen fraasi "naurattaa ja hirvittää" epäilytti, kotimaisilla huumorisarjakuvilla kun on taipumus olla mitä tahansa, paitsi hauskoja.
Päähenkilö on kliseisen karski kyttä, jonka ongelmanratkaisuarsenaalista löytyy väkivaltaa ja hiukan lisää väkivaltaa.
Kannen irtosianpää on kevyintä kauraa. Sisältää mukilointia, hakkaamista, ampumista, yleistä lahtausta ja muuta hilpeää. Seksin lisäksi.
Joillekin nämä ovat se luotaantyöntävä elementti, kuinka hassuttelevalla piirtämällä on nyt vaikeaa tjs latteus näköalattomasta mielenmaisemasta.
Se tai päähenkilön karkeus ja ilmeinen tyhmyys yhdistettynä impulssi kontrollin puutteeseen eivät nekään ole se vaikein juttu.
Roccon väkivalta ei ole myöskään yksinomaan naisiin tai toista etnisyyttä edustaviin kohdistuvaa vaikka kai siitä joku mielensä pahoittaa.
Ns rikosjuoni on sekin luotisuora, mikä itsessään ei ole puute.
Piirros on parempaa Jubaa.
Ongelma on tarinan ja päähenkilön tueksi tehty tahallisen kömpelö kerronta. Alleviivaamaan pesäeroa Hesarin strippiin.
Tajuan että kyseessä on tavallaan tiettyjen genrejen (kirjoissa, elokuvissa ja sarjakuvissa) homage, mutta se tässä eniten saa hampaat narskumaan.
Kovin moni ei saisi näin absurdia pastissia Ellroysta & co läpi, varsinkaan näin isolta kustantajalta.
Puutteineenkin parasta mitä Juba on aikoihin tehnyt. Mutta ei kaikkien makuun. Viivissä ja Wagnerissa on ollut liian vähän auki revittyjä rintakehiä. Huumorittomalla käsiksellä piirros jäljessä on menetetty kauhusarjakuvaan kykenevä piirtäjä.
Tälle voisi oikeasti suoda jatkoakin. En kyllä uskalla toivoa moista, hauskan miehen manttelista karuun väkivaltaan on suurelle yleisölle liian iso hyppäys.