Isoa osaa Jubaan ja Viiviin ja Wagneriin liittyvästä keskustelusta (ei siis vain kvaakissa vaan ihan yleensä) tuntuu painavan se iki-ihana kateus-niminen luonnontuote. Suomi on pieni maa (ja pieneksi jää) joten kovin montaa supersuosittua/hyvin myyvää/pitkä-ikäistä sarjakuvaa ei sinne mahdu. Niinpä ne harvat jotka pystyvät elättämään itsensä sarjakuvallaan kohtaavat aika reippaasti kitinää ja kritiikkiä ihan vaikka mistä, useimmin niiden puolelta joilta moinen ei ole onnistunut.
Tai sitten vaan väki tykkää tehdä olettamuksia siitä mitä toisten päässä liikkuu, vaikka ei olisi koskaan tavannut tai nähnyt edes valokuvassa.
Itse en juurikaan pidä V&W:stä, kuten on tullut todettua. Ymmärrän kyllä myös sen, että en ole kohderyhmää. B. Virtasesta sen sijaan voin sanoa pitäväni, mutta mielestäni sekin kannattaisi pikapuoliin lopettaa... tai ainakin kehittää ideaa. Niin niukalla henkilögallerialla ei enää pitkälle pötkitä.
Yksi V&W:nkin suurimmista ongelmista on mielestäni se, että siinä on periaatteessa vain kaksi henkilöä ja jotain sattunaisia statisteja. Väkisinkin alkaa jutut kiertämään kehää. Ei Lassi ja Leevikään olisi pitkälle päässyt pelkällä pojalla ja tiikerillä.
Varmasti on kateellisiakin... jotkut kadehtivat kaikkia jotka menestyvät. Mielestäni pitäisi silti sallia (perusteltu) kritisointi eikä tehdä olettamuksia henkilöiden luonteesta, vaikka silloin tällöin arvaus oikeaan osuisikin.
Useimmat jotka dissaavat supersankarisarjakuvia ovat henkisesti tasapainottomia.
