Tussauksen kopioiminen muulle kuin kopiopaperille...

[Axuz]

Tietääkö kukaan tästä prosessista mitään? Onko omia kokemuksia? Tiedän, että jotkut sarjakuvantekijät kopioivat tussauksensa kopiokoneella esimerkiksi akvarellipaperille värittämistä varten. Kuinka tämä käytännössä tehdään, eli onko jollakulla kokemusta kopiokoneen "säätöjen" muuttamiselle siten, että vesiväripaperi menee siitä läpi?

Olen alkanut vähitellen kyllästyä kalliin ja paksun vesiväripaperin käyttämiseen kaikissa mahdollisissa töissäni vain siksi, että saatan mahdollisesti vielä joskus tulevaisuudessa värittää sen käsin. Totuus on, että tussi käyttäytyy eri tavalla akvarellipaperilla ja koska tapani on tehdä melko pieniä originaaleja, myös käyttämäni pensselit ovat todella pieniä. Kun akvarellipaperi imee tussia melkoisella volyymillä, voitte kuvitella, ettei ykkösen siveltimellä montaa vetoa vedetä, kun jo röpelöinen ja kuiva jälki alkaa ilmoitella itsestään. Olen kokeillut sileämpiä, kevyempiä ja halvempia papereita ja monissa niissä sivellin luistaa kuin saippua jäällä. Puhekuplien kirjoittaminenkin on helpompaa... mutta tällaiseen paperiin ei voi kovinkaan hyvin akvarellata... Joten pitäisi siirtää tussaus oikealle paperille jälkeenpäin... auttakee...

[Jarmo]

Jotain kokemusta on, mutta varsinaisesti ei voi auttaa.

Työpaikalla on pari isoa canonin 4-v kopiokonetta, molemmissa säädetään paperinlaatu eri tavalla.
Toinen hyväksyy maksimissaan 125 grammaisen ja toinen 250 grammaisen paperin, virallisesti siis.
Epävirallisesti voi paksummallakin paperilla yrittää mutta tuloksena saattaa olla jumittaminen.

Eli yhden koneen asetusten tunteminen ei auta toisen koneen kanssa.

Yhteinen tekijä on, että paksut paperit on syötettävä sivusyötöstä, ei paperikasetista.

---
Taisiis. Periaatteessa jostain löydetään paperiasetukset, asetukset, setup, tai jotain vastaavaa ja valitaan "paksu paperi", tai jotain vastaavaa.

[tertsi]

Mulle on joskus käynyt niin, että kopiokoneen muste on liuottunut pois vesivärin veden vaikutuksesta.


Että: Be careful!

[Ossi Hiekkala]

Varoituksen sana kopiokoneen käytössä. Itse olen havainnut, että kopiokone yleensä vääristää kuvan mittasuhteita. Useimmiten kuva venyy jompaan kumpaan suuntaan pikkuisen. Sitä ei silmällä havaitse, mutta laitapa originaali ja kopio valopöydälle ja vertaa. Yhteensovittaminen kärsii.

[bgt]

Ja sama juttu pätee helpostikin myös skannereiden kanssa.

[jpan]

Ennen Photoshoppia väritin sarjikset juuri mainitsemallasi tavalla. Minulla oli Canonin pieni A4 kopiokone, jolla kopioin piirustukset akvarellipaperille. Ainakaan Canonin kone ei nikotellut paperin paksuudesta. Ongelma oli siinä, että mustat pinnat ja viivat tuppasivat hilseilemään pois. Sen hoidin niin, että suihkutin kopioimisen jälkeen kopion päälle spray-kiinnikettä. Isommat arkit vein kopiolaitokselle kopioitavaksi. Se onnistui kun vei oman akvarellipaperin mukanaan.

[T.Kokkila]

Taideliikkeistä löytyy vähän ohuempaakin paperia, joka muistuttaa rakenteeltaan akvarellipaperia... äh... en nyt saa päähäni miksi sitä sanotaan.

No joka tapauksessa joskus olen tehnyt muutamia vesivärijuttuja niin, että otin kopioita lyijäri- tai tussityöstä (useampi tietty, koska muutama meni aina värittäessä pieleen) akvarellipaperille. Kopiopaperia paksummassa paperissa on se jpanin (moi jpan!) mainitsema ongelma, että kopiokoneen kuumennustela ei kuumenna paksun paperin läpi tarpeeksi, eikä väri tartu lujasti paperiin. Tätä voi auttaa yksinkertaisesti silittämällä kotona arkit ohuemman paperin läpi muutamaan kertaan. Väri sulaa lujemmin kiinni.

Sitäpaitsi siihen on melko mukava värittää vesivärillä, koska kopiokoneen muste hylkii vettä sen verran ettei musta viiva peity ihan heti.

[Axuz]

Ossille ja bgt:lle...

Mutta onko sillä sitten lopulta mitään väliä, jos sekä kopiokone, että skanneri hieman vääristää mittoja, jos ne ovat niin pieniä eroja, ettei niitä paljaalla silmällä huomaa. Ideani on siin tehdä tussaus paperille, joka ei ole parasta mahdollista paperia värittämiseen. Puolessa välissä työtä, olisi tarkoitus siirtää työ akvarellipaperille ja jatkaa vasta sitten musta- valko-originaali loppuun asti varjostuksineen ja kaikkineen, sillä värisarjan musta- valko-originaalihan on aivan erilainen kuin sellainen, joka on lopullisenakin tarkoitettu mv-muotoiseksi... Eli lopputulos on se, että minulla olisi originaalit sekä mv- versiolle, että värille. Eikä niiden tarvitse yksi yhteen sopivia valopöydällä enää silloin olla, mutten nyt sentään ihan uutta versiota viitsisi valopöydällä mv-originaalista kokonaan tehdä, jotta pääsisin värittämään toiselle paperille...

Ennen Photoshoppia väritin sarjikset juuri mainitsemallasi tavalla. Minulla oli Canonin pieni A4 kopiokone, jolla kopioin piirustukset akvarellipaperille. Ainakaan Canonin kone ei nikotellut paperin paksuudesta. Ongelma oli siinä, että mustat pinnat ja viivat tuppasivat hilseilemään pois. Sen hoidin niin, että suihkutin kopioimisen jälkeen kopion päälle spray-kiinnikettä. Isommat arkit vein kopiolaitokselle kopioitavaksi. Se onnistui kun vei oman akvarellipaperin mukanaan.

Tämä minua on juuri huolestuttanutkin, että jos kopiokoneen muste hilseilee pois, se on jo jonkinlainen ongelma. Tiedätkö, eroaako tuo kopiointifirman työ jotenkin olennaisesti oman yliopiston kopiokoneesta, eli saavatko ne sen värin pysymään siinä jotenkin paremmin? Luulisi ainakin, että kopiointifirman työ olisi laadukkaampia kuin omat väkerrykset... ja jos vie omat akvarellipaperit, niin putoaako se hintakin sitten vähäsen?

Yksi juttu, mitä ajattelin vielä kysyä ja johon tarvitsisin vastauksen on sitten se värilaser-tulostin. Mites sitten se? Olen jo jonkin aikaa harkinnut sellaisen hankkimista, mutta pysyykö sekään sitten siinä akvarellipaperissa? Jos tämä värilaseri toimii hyvin, niin en muita vippaskonsteja enää tarvitsisikaan. Eihän tuohon perusoriginaaliin tarvita kuin mv-laaseri, mutta ajattelin nyt suoraan sitä väriä, koska haluan sitten lopulta tulostaa sen lopullisen ja valmiin koneelle skannatunkin version paperille...

[Axuz]

Kopiopaperia paksummassa paperissa on se jpanin (moi jpan!) mainitsema ongelma, että kopiokoneen kuumennustela ei kuumenna paksun paperin läpi tarpeeksi, eikä väri tartu lujasti paperiin. Tätä voi auttaa yksinkertaisesti silittämällä kotona arkit ohuemman paperin läpi muutamaan kertaan. Väri sulaa lujemmin kiinni.

Meneepä monimutkaiseksi... pitäiskö alkaa vielä silitysraudalla sohimaan? Mut niin ku vakavasti ottaen, se siis auttaa? Millä kuumuusasteella tuo pitäisi tehdä ja eikö väri sitten tartu vielä tuohon välissä olevaan ohuempaankin paperiin? Entä se fiksatiivi, jota joku täällä suositteli, jpan tai joku? Eikös siitä tule sellanen ohut lakkakerros, joka muuttaa paperin pintaa? Vai miten akvarelli tarttuu siihen sen jälkeen? Tarkoitus olisi siis kastella tämä akvarellipaperi läpikotaisin ja pingoittaa se maalausta varten, koska väriä ja vettä kuluu maalauksen aikana paljon ja tämän kopioidun/tulostetun mv-originaalin tulee kestää tämä kaikki rääkki...

Toinen vaihtoehto on toki tussata koko työ valopöydän läpi toiselle paperille, mutta kyllä se turhalta ja aikaa vievältä työltä tuntuu ja toisaalta ei siitä tule aivan samanlainenkaan kuin alkuperäisestä mv-versiosta. Lisäksi valopöydässä saa olla aika lailla tehoja, että kaksi verraten paksua paperia päästää viivaa läpi vielä kohtuullisella voimakkuudella...

Suurin osa tekee värityksen nykyään koneella ja ehkä siksi tähän kysymykseen ei ole enää montaakaan vastaajaa olemassa, montaa sellaista, joka edes tietäisi, mitä vaihtoehtoja on olemassa... Nyt pitäisi vanhojen konkareiden herätä, eli niiden, jotka tekivät sarjakuvia jo ennen kunnollisia tietokoneita ja ohjelmia. Plliiiiis? Minä kun en tietokoneella väritä... sitä sen tarkemmin selittelemättä tai perustelematta...

Olisi pitänyt kysyä tätä muuten myös Timpalta festareilla, mut enpähän älynny... pitää yrittää repiä sitä hihasta kirjamessuilla sitten. Timppahan väritti ainakin ennen juuri näin... kuulemma...

[T.Kokkila]

Silitysraudallapa hyvinkin, heh. Välissä kannattaa käyttää esim. leivinpaperia, joka on liukasta ja kestää kuumuutta. (tai silittää kääntöpuolelta... en enää jaksa muistaa miten itse sen tein). Silitysraudan asetuksia en osaa sanoa, mutta...hm... sanotaan nyt vaikka lonkalta että "puuvilla". Ei se kuumuus niin tarkkaa ole, kunhan paperi vaan kuumenee kohtalaisesti. Ja kyllä se tosiaan auttaa, väri ei karise sen jälkeen ollenkaan samalla tavalla.
Tietysti jos akvarellipaperi on kovin karheaa, niin kopiokoneen väri tuskin tarttuu siihen kunnolla mitenkään. Eli kannattanee käyttää melko sileää paperia kuitenkin. Niin ja ingressipaperi oli se sana jota etsin aikaisemmin. Eikös se ole melko ohutta, mutta siihen pystyy arvarellillakin värittämään. Väkisinkin tuossa joutuu kompromisseja tekemään paperin kanssa.
Timpasta en tiedä, mutta Tarmo Koivisto ainakin joskus muinoin väritti Hesarin kuvituskuvia viivapiirroksen valokopiolle vesiväreillä.

[Timo Ronkainen]

Mulla on semmonen käsitys, että mustesuihkun muste tarttuis paremmin akvarellipaperille kuin jollain kuumentamismenetelmällä toimivien tulostimien ja koppareitten väri. Tosin sitten pitäs olla aika ihme tulostin jos haluaa A3:lle värittää.

Timo

[Jukka Koivusaari]

.., että mustesuihkun muste tarttuis paremmin ...

 Eikös suihkumusteet ole yleensä vesiliukoisia ?

[Timo Ronkainen]

Eikös suihkumusteet ole yleensä vesiliukoisia ?

Niihän ne tosiaan on, ainakin useimmat, kai. Ajattelin tosin että jos se akvarellipaperi vielä imisi niitä. äh.. en tiä.

Timo

[Axuz]

Tuli yksi toinen idea. No... mitäs jos tekisikin sen tavallaan toisin päin?

Eli jos aloittaisi tussaamisen alusta alkaen kunnon vesiväripaperille (eli siihen, mihin lopullinen värityskin tulee), ja kun paperilla on väriversion vaatima määrä tussia, niin ottaisi sitten kopion hyvälaatuiselle kevyemmälle ja sileämmälle paperille, joka kuitenkin olisi huomattavasti tavallista kopiopaperia laadukkaampaa. Vaikkapa 165 - 200 grammaselle tussauspaperille...

Tällöin kopiokone saattaisi kopioida jälkensä huomattavasti jämäkämmin kiinni kuin kopioitaessa varsinaiselle ja röpelöisemmälle akvarellipaperille. Kopioinnin jälkeen kopioituun paperiin voisi jatkaa tussauksen loppuun mv-versiota varten ja alkuperäiseen originaaliin jatkaa väreillä. Näin saisi kaksi originaalia, joista toinen on väreissä ja toinen, joka olisi mustavalkoinen, olisi yhä silti hyvälaatuiselle paperille tehty...

Jotain tämänsuuntaista, mut tämä kuulostaisi toistaiseksi helpommalta ja paremmalta vaihtoehdolta. Mitä mieltä olette?

[tertsi]

Mä tekisin niin, että kopioisin haalealla tussikuvan akvarellipaperille.

Jos viivat värittäessä hiukan liukenevat, niin so what?.

Viivat ja värit on siis eri paperilla ja tietokoneen uumenissa isketään päällekkäin.

EDIT: Axuzin menetelmä kuulostaa niin monimutkaiselta, että häviää kokonaa tekemisen ilo.

Jos ei ole kopiokonetta kotona.